Koulutus: Diplomi-insinööri
Antti Tuurin tuotanto on lähes yhtä laaja kuin Pohjanmaa. Proosateoksia häneltä on tähän mennessä ilmestynyt 41, erilaisia näytelmiä tai käsikirjoituksia 47, tietoteoksia lähes kymmenen ja oopperalibrettojakin neljä.
Parhaiten Antti Tuuri tunnetaan lakonisesta kirjoitustyylistään sekä eteläisen Pohjanmaan aakeita laakeita kuvaavista romaaneistaan. Hän on myös kirjoittanut paljon suomalaissiirtolaisten elämästä Atlantin takana. Usein nämä kaksi aihepiiriä yhdistyvät hänen teksteissään. Myös Tuurin tekstit kytkeytyvät toisiinsa: yksi romaani on alkua seuraavalle ja yksi sarja alkaa kuin huomaamattaan kertoa seuraavan sarjan tarinaa.
Kauhavalla syntyneelle Tuurille on etelä-pohjanmaalainen ympäristö asukkeineen ollut tuttu lapsuudesta lähtien. Amerikkaan ja Kanadaan hän on tutustunut matkustelemalla sekä kuuntelemalla siirtolaisten kertomuksia. Näiden kertomusten pohjalta hän on myös kirjoittanut useita Äitini suku -sarjaan kuuluvia kirjoja, joissa annetaan ääni Yhdysvaltoihin muuttaneille suomalaisille.
Tuurin siirtolaisille Amerikka on todeksi tullut utopia, jonne tosin menivät vain ne, joiden oli pakko. Siellä kuitenkin eli toivo paremmasta, ja osa siirtolaisista myös toiveensa toteuttaa, eli rikastuu töitä raatamalla. Moni Tuurin kirjojen henkilöistä myös palaa takaisin kotimaahan kenties vain huomatakseen, ettei Suomen ja Amerikan välillä ole välttämättä niin suurta eroa kuin aluksi on tuntunut. Ihminen kun on ihmiselle susi ja lammas – niin Suomen sisällissodassa kuin Kanadan kaivoksilla tai New Yorkin työmailla.
Diplomi-insinööriksi valmistunut Tuuri on ollut kokopäiväinen kirjailija vuodesta 1983 lähtien. Hän sai Finlandia-palkinnon 1997 teoksestaan Lakeuden kutsu ja Pohjanmaa-sarjan ensimmäisestä teoksesta Pohjanmaa Pohjoismaisen Neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1985.
Tuurin tuotantoa on käännetty useille eri kielille ja Tuuri on itse suomentanut islantilaisia saagoja.
Mirja Vinberg-Mäkinen / Sunklo 11.6.2008