Onnellinen prinssi

“Kun olin elossa ja minulla oli ihmisen sydän en tiennyt mitään kyynelistä sillä elin Sanssoucin palatsissa, mihin surulla ei ollut pääsyä. Puutarhaa kiersi korkea aita, enkä koskaan välittänyt kysyä mitä sen takana oli; kaikki ympärilläni oli niin kaunista. Hoviväkeni kutsui minua Onnelliseksi prinssiksi, ja olinhan minä onnellinen jos nyt huvi ja hauskuus on onnellisuutta. Niin minä elin ja niin minä kuolin.” Pääskynen, joka on muuttomatkalla Egyptiin, pysähtyy pitämään sadetta Onnellisen prinssin patsaan suojaan, keskelle kaupungin toria. Ja tapahtuu jotakin ihmeellistä, kultainen prinssi itkee, hän itkee nähdessään nyt korkealta paikaltaan ihmisten todellisen elämän, sen vaikeudet, arjen ilot, kärsimyksen. Hän haluaisi auttaa heitä ja pyytää apua Pääskyseltä, joka vähitellen huomaa rakastuvansa Onnelliseen prinssiin. Oscar Wilden viisas satu ystävyydestä, myötätunnosta, rakkaudesta. (Liisa Kosonen: Kesänäytelmäluettelo 1996, SHT)