Kiven kääntämistä on joillakin tahoilla pidetty sopimattomana. Sovitus on kuitenkin nyt tehty ja sillä hyvä! Enemmän kuin kielessä, Kiven nerokkuus mielestäni piilee hänen kyvyssään nähdä lämmöllä syvälle suomalaisten ihmisten sieluihin.
Kansallinen teatteritraditiomme on vuosikymmet vatvonut Eskon tyhmyyttä, vaikka Esko itse nimenomaan sanoo olevansa ”tyhmyydelle vihainen kuin rakkikoira!” Viaton, hyväsydäminen, oikeamielinen suutarin poika joutuu elämänsä tärkeimmän ratkaisun kohdalla petoskaupun uhriksi. Sovituksen aika on entinen, mutta tunteet ja menettelytavat ovat meille kaikille tuttuja. Voi, ikuista ihmisyyttä! Sitä kyllä kelpaa kokea Suomen suloisessa suvessa.
Kiven perustarina kerrotaan tiiviinä, lounaismurteelle ”käännettynä”. Sovituksen laulut ovat eri aikoina sävellettyjä Kiven runoja. Sovittajan lisäykset ovat vähäisiä.
Kantaesitys oli Paimion Kesäteatterissä kesällä 2002. (Ryhmä asiantuntijoita, Turun Aleksis Kivi-kerhon jäseniä, mainitsi sen kesän parhaaksi esitykseksi.)
Murteet (sekä Paimion että Someron) on asiantuntijoiden toimesta tarkastettu.
Sovitus voidaan (ehkä) palauttaa Kiven kielelle tai muuttaa muille murteille. Tällöin se on kuitenkin toimitettava sovittajan hyväksyttäväksi.