Koulutus: Filosofian maisteri
Muut ammatit: Joulukuusifarmari, kirjoittamisen ohjaaja, harrastajateatteriohjaaja.
Huumoria hyvällä tahdolla
Marita Kärkkäinen kirjoittaa näytelmiä ilokseen ja tarpeeseen. Tarve syntyi siitä, ettei harrastajateatterin ohjaajana toiminut Kärkkäinen löytänyt ryhmälleen sopivia näytelmiä. Niinpä hän päätti kirjoittaa sellaisen itse. Ilo puolestaan syntyi siitä, että teatterin ja näytelmien kautta Kärkkäinen pääsi toteuttamaan kirjoittamisen haluaan.
”Koen kirjoittaessani kirjoittamisen iloa. Kirjoittaminen on minulle leikkiä. En tarkoita, että se olisi helppoa, sillä ilo on sitä voimakkaampaa, mitä enemmän leikissä on haastetta. Nykyään halutaan tehdä kaikesta vaikeaa ja vakavaa, ikään kuin haetaan arvonantoa tekemisen vaikeudella. Itse kirjoitan siksi, että kirjoittaminen on mukavaa”, Kärkkäinen kertoo.
Näytelmien kirjoittaminen luonnistuu Kärkkäiseltä siitäkin syytä, että hän elää maailmassa, jonka asukkaista osa on aina tarvinnut häntä tulkikseen.
”Lähes kaikki näytelmieni henkilöt ovat fiktiivisiä hahmoja. Näytelmäni syntyvät yleensä siten, että jokin henkilö alkaa kerätä enemmän aineksia ympärilleen. Ja siinä vaiheessa kun henkilöt ovat kehittyneet niin pitkälle, että he saavat nimen, alkavat he itse kertoa tarinaansa minulle. Tehtäväni on sitten saattaa tarina juonelliseen, dramaturgiseen muotoon.”
Vieraus kiehtoo
Marita Kärkkäisen näytelmät ovat komedioita, jotka käsittelevät usein pienten yhteisöjen maailmaa ja niissä vallitsevia henkilökemioita. Kärkkäinen kuvaa henkilöitään koomisessa vireessä, mutta ehdottoman hyväntahtoisesti. Maalaiskomedioita hänen näytelmänsä eivät tapahtumapaikoistaan huolimatta ole.
”Maalaiskomedia on terminä hirveän leimaava. Ihmiset ovat niissä lähtökohtaisesti hölmöjä, en halua mennä sellaiseen. Komediankin tulee kunnioittaa henkilöitään”, Kärkkäinen huomauttaa.
”Vaikka kirjoittaa komedioita, voi silti olla elämän suurten mysteerien äärellä. Komedia ei tarkoita tyhjänpäiväisyyttä. Jos tarina on hyvä, ovat suuret kysymyksetkin siinä aina läsnä. Elämä, kuolema, rakkaus. Eli jokin juttu, joka tekee tarinasta kertomisen arvoisen.”
Näytelmissään Kärkkäinen käsittelee usein ahneutta. Häntä kiinnostaa se, mistä ahneus syntyy sekä se tietty vakavuus, jolla ahneuteen suhtaudutaan. Toinen hänen suosimansa aihe on ihmisten väliset valtataistelut, yhdenlaista ahneutta nekin.
”Uskon siihen, että ei kannata kauheasti kirjoittaa siitä, mikä on itselle läheistä, vaan niistä aiheista, jotka kiehtovat vieraudellaan. Kirjoittajan pitää kirjoittaessaan katsoa asiaa usean henkilön kautta, se on kiehtova mahdollisuus perehtyä aiheeseen.”
Tulevien näytelmiensä aiheita tai lajityyppejä Kärkkäinen ei ole vielä lyönyt lukkoon.
”Olisi kauheaa, jos alkaisi toistaa itseään!” kirjailija parahtaa. ”Uusia aiheita nousee esiin koko ajan. En tiedä, mistä kirjoitan viiden vuoden päästä.”
Uusiutumisen tarve syntyy Kärkkäisellä myös siitä lähtökohdasta, ettei hän halua liikaa pohtia jo kirjoittamiaan näytelmiä tai niiden aiheita.
”Kun ne ovat valmiita, niin ”Se oli siinä”. Näytelmät ovat vähän kuin omia lapsia maailmalla. Täytyy luottaa siihen, että kyllä ne siellä pärjäävät ilman minuakin”, Marita Kärkkäinen nauraa.
Mirja Vinberg-Mäkinen / Sunklo 22.4.2009