Hallittu munaus

Komedia boheemista kanankasvattaja Karttusesta ja politiikkaan pyrkivästä liikemies Lukanderista, jotka joutuvat keskinäiseen taisteluun taiteen syvimmästä olemuksesta. Lukanderin johtama toimikunta on puuhaamassa Köljyyn muistomerkkiä. Lisäjännitystä aiheuttaa se, ettei kukaan toimikuntalainen ole muistomerkkiä vielä nähnyt, ei edes Lukander, joka on tilannut sen taiteilijasukulaiseltaan. Ennen kuin muistomerkki tuodaan paikalle, jättävät Kämäräisen Bertta ja Lempi vesikelkallisen huutokauppatavaroita juuri siihen kohtaan, mihin Lukander oli määrännyt patsaan sijoitettavaksi. Kun kuljetusliikkeen miehet tuovat muistomerkkiä, he eivät vaivaudu siirtämään kaatopaikkakuormaksi luulemiaan Kämäräisten tavaroita vaan asettavat vaatimattoman muistomerkin hiukan syrjemmäksi ja poistuvat. Ensimmäiseksi paikalle saapuvat toimikunnan jäsenet Leena ja Senja, jotka päättelevät, että romukasa on Lukanderin tilaama muistomerkki. Seuraavaksi tulee ja järkyttyy Lukander, mutta koska hän ei suostu myöntämään, että sukulainen olisi tehnyt kaameaa taidetta, hän ylistää romukasaa suurenmoiseksi työksi. Naiset poistuvat. Karttunen on kuullut romuista ja ilmoittanut niistä ympäristöviranomaisille. Lukander raivostuu, sillä hän todellakin kuvittelee, että romukasa on hänen sukulaisensa tekemä taideteos. Kaksi ympäristöviranomaista saapuu. Perehdyttyään tarkoin asiaan he ilmoittavat, että romukasa on taideteos. Lukander toteaa, että Karttunen on epäpätevä muistomerkkitoimikuntaan eikä saa osallistua muistomerkin paljastukseen. Juuri ennen juhlaa Leena ja Senja hylkäävät Lukanderin, joka joutuu nöyrtymään ja pyytämään Karttusta sittenkin avustamaan muistomerkin paljastamisessa. Juhla alkaa. Karttunen asettuu vartioimaan kankaalla peitettyä romukasaa. Lukander pitää juhlapuheen huomaamatta lainkaan, että taustalla käydään ankaraa kamppailua romukasasta, sillä Bertta ja Lempi ovat saapuneet hakemaan tavaroitaan. Karttunen taistelee kovasti “taideteoksen” koskemattomuuden puolesta. Taistelun tiimellyksessä romukasaa peittävä kangas joutuu oikean muistomerkin päälle. Lopulta Bertta ja Lempi iskevät Karttusen pökerryksiin ja poistuvat romuineen paikalta. Lukanderin puhe lähenee loppuaan. Karttunen virkoaa sen verran, että hoipertelee etsimään poistettavaa kangasta, ja juuri oikealla hetkellä hän kiskaisee sen ja paljastaa muistomerkin – sen oikean.