Helena Kallio on kirjailija, tutkija ja teatterialan moniosaaja. Hän on työskennellyt näytelmäkirjailijana, näyttelijänä, ohjaajana ja teatterintutkijana. Kallion kaunokirjallinen tuotantonsa rakentuu näytelmien lisäksi romaaneista, runoista ja novelleista.
Kallion suhde teatteriin on moninaisen rikas. Toisaalta hän on tutkijana lähestynyt draamaa erilaisten teoreettisten kehikkojen, kuten psykodraaman, sukupuolitutkimuksen ja ruumiinfenomenologian keinoin, toisaalta hän on kokenut teatterin näyttelijänä käytännössä. Näistä lähtökohdista syntyi myös Kallion kiitelty esikoisromaani Ennen kuin sielu puutuu (2006). Se tarkastelee teatterimaailman sisäisiä jännitteitä kehollisuuttaan pohtivan nuoren näyttelijän Naston näkökulmasta. Teosta on kehuttu sekä sen täyteläisestä ja jäntevästä proosan kielestä että tarkkanäköisestä teatterimaailman ja näyttelijäntyön analyysistä.
Kallion kirjalliset lahjat noteerattiin ensimmäisen kerran kuitenkin jo vuonna 2002, kun hän voitti Gummeruksen ja Nuoren Voiman Liiton novellikilpailun novellillaan “04.02”. Tunnustusta seurasi toinen, kun Kallion ruotsin kielellä kirjoitetulle runosarjalle Sisyfos myönnettiin kunniamaininta Solveig von Schoulz -runokilpailussa vuonna 2004. Esikoisromaanistaan Kallio oli myös ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi.
Kallion tuorein kirja on vuonna 2009 ilmestynyt proosarunoteos Kalarakastaja. Se on lyyrinen tutkielma matkasta välimerellisen jumaltaruston lähteille, pyrkimys ymmärtää ja uudelleen herättää tunne jumalallisuudesta kahden ihmisen rakkaustarinassa.
Vuodesta 2010 alkaen Helena Kallio on työskennellyt Teatterimuseon johtajana.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2011
