Koulutus: Hammaslääketieteen lisensiaatti.
Työ: Jalasjärven vastaava terveyskeskushammaslääkäri. Työnohjaaja RR (Balint-työnohjaaja)
Kaikki alkoi Tamarasta – Minulla on kaksi ammattia, hammaslääkäri ja työnohjaaja. Mutta olen ollut 10-vuotiaasta lähtien tekemisissä sekä ammatti- että harrastajateatterin kanssa, näytelmäkirjailija Hannu Salo kertoo. Salon teatterikipinän sytytti laulajatar Tamara Lund.
Toivon kautta teatteriin Kun Salo oli 10-vuotias pikkupoika Turussa, sijaitsi hänen kotinsa naapurissa raittiustalo Toivo II. – Kerran sieltä kuului todella kaunista nuoren tytön laulua, jota hiivin salaa kuuntelemaan, Salo muistelee. Raittiustalon lavalla harjoitteli yksin nuori tyttö, joka pyysi Saloa kuuntelemaan harjoituksia ja samalla he ystävystyivät. Tyttö oli uraansa aloitteleva Tamara Lund, johon Salo myös palavasti ihastui. Lund oli kuitenkin juuri sen verran vanhempi, että Salon tunteet jäivät kaukoihastukseksi. Mutta rakkaus teatteriin jäi pysyväksi. – Olen liimautunut teatterin maailmaan ja kannan sitä repussa mukanani lopun elämääni, Salo tunnustaa.
Lääkäri ja kirjailija Salon nuoruus Turussa oli täynnä teatteridraamaa, jota toteutti innokas joukko nuoria miehiä. Samassa porukassa teatteria tekivät muun muassa Paavo Liski, Ossi Räikkä, Jussi Helminen ja Lasse Lindeman. – Kaikki Suomen teatterin huippuja. Ei ihme että sidos teatteriin vain lujeni, Salo huomauttaa. Teatteriuran sijaan Salo valitsi silti hammaslääkärin ammatin, sillä hän perusti perheensä varhain. Lähes koko 30-vuotisen lääkärinuransa ajan hän on kuitenkin ollut myös näytelmäkirjailija. – Kirjoitin kaksi televisionäytelmää MTV3:lle 1980-luvun alussa. Kanava otti molemmat ja siitä se sitten lähti.
Roolihenkilöiden vuokraisäntä Salolle näytelmien kirjoittaminen on kaksivaiheinen prosessi. – Haudon usein aiheita pitkään. Esimerkiksi Silta-näytelmää mietin yli 20 vuotta. Itse kirjoitusvaihe on kuitenkin intensiivinen ja usein näytelmä syntyy noin neljän viikon aikana, enkä sen jälkeen enää muokkaa tai korjaa sitä. Kirjoitusvaiheen aikana Salo uppoutuu näytelmän maailmaan siinä määrin, että säikähtää välillä itsekin läheistä kontaktia henkilöhahmoihinsa. – Roolihenkilöt asuvat meillä silloin vuokralla. He ovat samassa huoneessa ja voin kysyä heiltä asioita. Kun näytelmä on valmis, he jatkavat matkaa, Salo kuvailee.
Näytelmiä vain kokemuksesta Salo näkee työssään kaikenlaista, sillä ihmiset kertovat todella henkilökohtaisia asioita niin hammaslääkärille kuin työnohjaajallekin. – Materiaalista ei ole pulaa! Esimerkiksi Sillan kaikki henkilöt ovat olemassa olevia ihmisiä, jotka tosin on koottu eri puolilta. Vaikeus on saada ideat yhteen ja koota materiaali näytelmäksi. Salo on myös tarkka siitä, ettei kukaan tunnista hänen näytelmiensä lähteinä olleita ihmisiä. Tosin ilman aitoja ihmiskohtaloita hän ei osaa kirjoittaa. – En koe olevani vakavamielinen ihminen, mutta näytelmässä pitää olla pohjalla ihmiskohtaloita tai kokemuksia, jotka koskettavat minua syvästi. Voin aloittaa tarinan tekemisen vain sitä kautta. Hannu Salon tavoitteena on herättää näytelmiensä avulla myös katsojassa pitkään elävä tunnekokemus. – Hyvä draama voi kolahtaa niin syvään, että kokemusta kantaa mukanaan päiviä ja viikkoja. Jopa vuosia. Se on parhaimmillaan terapiaa. Hyvät näytelmät, romaanit, musiikki ja muu taide, ne kaikki herättävät saman kokemuksen, Salo miettii.
Sunklo / Mirja Vinberg-Mäkinen 23.6.2008
