Kesäyön unelma on allegoria rakkaudesta ja unesta. Molempien tavoin se sekoittaa ihmisten päät niin, että tavanomainen järki katoaa. Magiikka, keijut ja mystinen juhannusyön metsä muuttavat näytelmän henkilöt rakastaviksi höpsöiksi, eikä kukaan lopulta tiedä, onko mikään metsässä tapahtunut unta vaiko totta.
Hermia rakastaa Lysanderia ja hänen ystävänsä Helena Demetriusta. Harmi vain, että Hermian isän mielestä Hermian pitäisi naida Demetrius ja muinaisessa Ateenassa kun ollaan, on isän sana laki.
Demetriuksen naiminen ei kuitenkaan houkuta Hermiaa, joten hän karkaa Lysander-rakastettunsa kanssa metsään. Samaan aikaan metsässä asustaa myös keijujen kuningaspari Oberon ja Titania, jotka ovat saapuneet Ateenan herttuan häihin. Keijujen kuningas ja kuningatar ovat ärtyneet toisilleen, joten kuningas Oberon päättää temppuilla lemmenrohdolla.
Pian metsään saapuu myös Demetrius, joka on lähtenyt etsimään Hermiaa. Demetriusta puolestaan seuraa Helena, johon Demetrius suhtautuu koleasti. Oberon käskee Puckia käyttämään lemmenrohtoa, jotta Demetrius rakastuisi Helenaan ja siitäkös varsinainen soppa syntyy.
Pian rohtoa on lähes jokaisen silmässä ja metsä täyttyy rakastuneista höpsöistä – valitettavasti vain kohteet ovat mitä sattuu. Jopa kuningatar Titania alkaa miehensä sijasta rakastaa varsinaista aasinpäätä.
Mutta eihän tämä olisi komedia, ellei kaikki päättyisi hyvin ja jokainen löytäisi paikkansa oikean rakastettunsa viereltä. Lopuksi nähdään vielä näytelmä “Pyramus ja Thisbe” ja vietetään kolminkertaista hääjuhlaa.