August Strindberg oli ruotsalainen kirjailija ja taidemaalari. Hänen kaunokirjallinen tuotantonsa käsittää pääasiassa romaaneja ja näytelmiä. Strindbergiä pidetään yhtenä modernin draamataiteen tärkeimmistä vaikuttajista.
Strindberg syntyi tukholmalaiseen työläisperheeseen. Hänen lapsuutensa oli kirjailijan omien sanojen mukaan epävarmuuden, köyhyyden ja uskonnollisen kiihkomielisyyden värittämä. Strindberg ei tullut juurikaan toimeen vanhempiensa kanssa. Hänen äitinsä kuoli kirjailijan ollessa neljäntoistavuotias ja myöhemmin Strindberg katkaisi välinsä myös isäänsä.
Strindberg opiskeli Uppsalan yliopistossa. Hän luki estetiikkaa ja kieliä, mutta oli kiinnostunut myös biologiasta, kemiasta ja fysiikasta. Pian Strindbergin päämääräksi valikoitui lääketieteen opiskelu, johon valmistautuakseen hän luki Tukholman Teknillisessä Korkeakoulussa kemiaa. Kemian tutkintoon liittyvän kokeen reputettuaan, Strindberg kuitenkin luopui haaveestaan tulla lääkäriksi. Pettymyksen myötä hänen jo varhaisnuoruudessaan omaksuma pessimistinen asenne vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä kohtaan kasvoi.
Opiskeluaikanaan Strindberg kirjoitti näytelmiä, ja sai niistä joitakin esitettäväksi tukholmalaisiin teattereihin. Toisaalta jotkut näytelmistä tulivat hylätyiksi ja kaikkiaan vastaanotto oli ristiriitaista. Uppsalasta takaisin Tukholmaan muutettuaan Strindberg elätti itsensä lehtimiehenä ja kirjastoapulaisena. Näihin aikoihin hän piti itseään epäonnistuneena, osin väärinkohdeltuna kirjailijana. Strindbergin luomisvoima ei kuitenkaan ehtynyt ja vuonna 1879 hän julkaisi läpimurtoteoksensa, romaanin Punainen huone. Se on kriittinen satiiri 1800-luvun lopun modernistuvasta yhteiskunnasta. Erityisesti Strindberg suomii itsetietoisuuteen heräävää porvarisäätyä, jonka elämänasennetta pitää valheellisena. Punainen huone oli taiteellinen menestys etenkin Tanskassa. Kirjailijan kotimaassa romaani sen sijaan sai penseämmän vastaanoton, joskin myös Ruotsin taidepiirit ottivat teoksen vähitellen omakseen.
Strindberg jatkoi valtakulttuuriin kohdistuvaa vastahankaansa. Hän mm. kirjoitti joukon Ruotsin virallisen historiankirjoituksen kyseenalaistavia näytelmiä. Työnsä ohessa, osittain siitä johtuen, Strindberg kärsi masennuksen ja uupumuksen sekaisista tiloista, jotka lähentelivät paranoidisuutta. Hän vietti joitakin aikoja parantoloissa mm. Pariisissa. Näiden kokemusten pohjalta syntyi romaani Inferno (1896–1897), jossa Strindberg yhdistelee omia ja kulttuuriperimänsä painajaisia. Infernon myötä Strindberg alkoi irtautua naturalismista, jota oli aiemmin vaalinut etenkin näytelmissään. Hän liikkui kohti symbolismia ja kaikkinensa pienimuotoisempaa ilmaisua. Tämä näkyy etenkin Strindbergin näytelmissä, jotka alkoivat saada paitsi symbolistisia, myös ekspressionistisia ja yliluonnolliseen viittaavia tyylipiirteitä. Nyt Strindberg haki innoitustaan mm. Edgar Allan Poelta ja Henrik Ibseniltä.
Kaikkiaan Strindberg kirjoitti yli seitsemänkymmentä näytelmää sekä suuren joukon romaaneja, novelleja ja tutkielmia. Hänen naturalistisen kauden näytelmistään tunnetuin lienee Neiti Julie (1888), kun näytelmät Kuolemantanssi (1900), Uninäytelmä (1901) ja Aavesonaatti (1907) taas ilmentävät parhaiten kirjailijan symbolistista tuotantoa. Strindbergin myöhemmät näytelmät saattoivat naturalismin aikakauden päätökseensä ja avasivat ilmaisumuodon myöhemmille näytelmäkirjailijoille kuten Beckettille, Ionescolle ja Pinterille.
