Anneli Pukema oli suomalainen näytelmäkirjailija. Hänen uransa alkoi radiokuunnelmilla ja eteni televisiokäsikirjoituksista lavateatteriin. Pukeman tunnetuin kuunnelma on Eleanoran testamentti vuodelta 1983. Se palkittiin arvostetussa eurooppalaisessa Prix Italia -kilpailussa.
1960-luvulta 1980-luvulle Pukema keskittyi televisiotyöhön mutta kirjoitti myös joitakin teatterinäytelmiä. Pukeman käsikirjoittamia ovat mm. tv-elokuvat Valpurin yö (1968), Tästä ei sitten puhuta (1973) ja Lapsikullat (1977). Teatterissa Pukeman läpimurtoteos oli vuonna 1988 kantaesitetty Rakastettu Johansson. Näytelmä voitti toisen palkinnon Kansallisteatterin näytelmäkäsikirjoituspalkinnossa, ja sitä esitettiin useiden suomalaisten ammattiteattereiden lisäksi myös Pietarissa.
Taiteellisen työnsä ohella Pukema toimi freelance-toimittajana kirjoittaen kolumneja, pakinoita, artikkeleita ja kritiikkejä mm. Kansan Tahto, Me, Uusi Nainen ja Kaleva -lehtiin. Lisäksi Pukema toimi pitkään Suomen näytelmäkirjailijaliiton hallituksessa, kuten myös valtion näyttämötaidetoimikunnassa. Pukema oli omalta osaltaan vaikuttamassa ns. kantaesitystuen vakauttamisessa ja jaettavan summan suurentamisessa näytelmäkirjailijoiden tulonlähteenä. Näytelmäkirjailijaliitossa hän keksi ja kehitti vuosittain parhaalle näytelmätekstille jaettavan Lea-palkinnon.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012