Koneiden tahti on yhä kovempi. Ihminen ei kestä kiihtyvää vauhtia. Moni on jo pudonnut kyydistä. Pieti on yksi heistä.
Pieti palaa kovatahtisesta kaupungista kotiseudulleen, unohdetulle maailman laidalle, kuolleiden lehtien menneeseen maailmaan. Pietin tielle sattuu nuori Darja, jonka laulut ovat vielä kauniita. Mutta maailman laidallakin luonto voi huonosti, pohjoisesta kantautuvat porauksen äänet, yksinäisyys puristaa Darjan rintaa, kukaan ei ota syliin, kukaan ei katso silmiin.
Onko vielä toivoa? Onko vielä armoa? Voiko maailman korjata? Voiko Darjan pelastaa?
Ilves-Teatterin esitys on murhaballadi ja riemuvirsi, jossa vieraana ovat ilo ja murhe, syntymä ja kuolema. Timo K. Mukan vuonna 1970 ilmestynyt runoromaani väkivallasta ja luonnon tuhoamisesta on ajankohtaisempi kuin koskaan.
(Lähde; Ilves-Teatteri 2014)