”Ajattelin että voisin muuttaa takaisin Pispalaan. Ja tehdä kirvesmiehen hommia. Kasvattaa lapsia. Elää normaalia elämää.”
Kolmekymppisen Lauri Viidan lasissa myrskyää. Esikoisteos Betonimyllärin menestys oli vienyt kirjailijan Helsingin korkealentoisiin taiteilijapiireihin ja nuoren runoilijanaisen syliin, mutta uusi saturunoelma Kukunor ei nyt vakuuta edes kustantajaa. Kimppuun hyökkäävät ajatukset lopettamisesta. Uudelleen aloittamisesta. Vielä kerran Kertun kanssa, Pispalassa.
”Runous on keskimäärin paskaa. Mutta Viiran Laten runot me osataan ulkoo kaikki. Ne ei oo paskaa.”
Työväen runoilijan Lauri Viidan syntymästä tuli vuonna 2016 kuluneeksi sata vuotta. Tämän kunniaksi Heikki Salo on kirjoittanut uuden musiikkinäytelmän, jossa Viita nähdään elämänsä taitekohdassa. Vuonna 1949 kirjailija oli vielä voimansa tunnossa, vaikka kuvitteleminen alkoi jo tulla työhuoneesta mukaan. Maanisesti työskentelevä Viita kaipasi Moreenin selkeää elämäntapaa, mutta ei osannut olla aloillaan.
(Lähde: Tampereen Työväen Teatteri, 2016)
***
Musiikin oikeudet neuvoteltava erikseen MD Companyn kanssa.
Musikaalin kappaleet on levytetty MD Companyn toimesta.