Kaupungin rakentamispalvelun miehet ja naiset rakentavat kaupunkitekniikkaa, vesijohtoja ja viemäristöjä, Lintupuiston tulevalle asuinalueelle. Jostain syystä kaikki Lintupuistossa tökkii. Viemärikaivot eivät asetu kohdalleen, putket painuvat ja linjat ovat pielessä. Stabiloitu maa ei ole stabiili. Entisellä suoalueella tuntuu olevan oma tahto – estää rakentamisen eteneminen.
Kunnallistekniikan rakentaja Pete on täyttämässä viisikymmentä vuotta. Pete on kärsinyt jo kuukausia unettomuudesta ja alkanut viime aikoina nähdä kaivannossa pakertaessaan asioita, joiden piti jäädä kauas menneisyyteen. Peten luokse palaa näyissä hänen entinen työkaverinsa ja nuoruudenrakkautensa, Anja, joka kaksikymmentäviisi vuotta sitten lähti kuopalta ja eteni elämässään. Anja kohosi Peten ja koko rakentamispalvelun pomoksi – mutta sitä Peten kohtaama nuori ja elämäniloinen Anja ei montun syvyyksistä ilmestyessään tiedä.
Pete saa työparikseen Laurin, nuoren miehen, joka ei ole osannut asettua mihinkään. Kaupungin työmieheksi ajautuminen ei ole ollut Laurin urasuunnitelmissa ykkösenä – mutta eipä paalupaikalla ole viime aikoina näkynyt muitakaan suunnitelmia. Yksin montuissaan viihtyvä Pete ei ota Lauria ilolla vastaan, eikä Laurikaan haluaisi Peten kiusattavaksi, mutta yksikön johtaja, nykyhetken Anja, näkee jonkin suuremman kuvan paria muodostaessaan. Laurin onneksi työmaalla on myös nuori Minerva, jonka kanssa voi miettiä muutakin kuin viemärilinjan kaatoprosenttia. Lintupuiston työmaan vetämisen on saanut kontolleen vastaava mestari Esko, jolle vastuu tuntuu välillä turhankin suurelta. Esko suorittaa loputonta tehtävälistaansa sata asiaa kerralla ja kaipaa sitä lyhyttä hetkeä nuoruudestaan, jolloin hänkin oli vain tavallinen monttumies ja elämä oli huoletonta. Olihan sellainen aika joskus?
Lintupuiston työmaan edetessä – niin hyvin kuin se nyt ylipäätään etenee – on Anjan tehtävälistalla vielä paljon suurempikin työmaa: kaupungin rakentamispalvelun hallintomalliuudistuksen valmistelu. Tehottomana pidetty virasto ollaan yhtiöittämässä ja kenties yksityistämässäkin. Anja tietää, että niin suuri muutos ei voi tapahtua ilman inhimillisiä uhreja. Kaiken lisäksi Anjan aviomies Risto on kaupunginhallituksen jäsen ja yhtiöittämisprosessin vankkumaton tukija.
Lintupuisto kertoo luut rikkovan raskaasta kaupunkitekniikan rakennustyöstä ja ihmiselämästä, joka vain hetkittäin on rakentamista kevyempää.