Muut ammatit: Käsikirjoittaja
Koulutus: Taiteen kandidaatti
Yksilö ja yhteisö kohtaavat
Mika Ripatti tunnetaan televisio- ja elokuvakäsikirjoittajana. Ensimmäisen näytelmänsä, Tukholman, myötä hän pääsi tutustumaan myös teatterin maailmaan.
”Yksi suurimmista eroista teatterille ja televisiolle kirjoittamisessa on se, että teatterissa on enemmän tilaa ja aikaa dialogille”, Ripatti miettii.
Henkilöhahmojen rakentaminen runsaamman dialogin kautta oli 15 vuotta audiovisuaaliseen mediaan kirjoittaneelle Ripatille uusi ja mieluisa kokemus.
”Olen televisioon kirjoittaessani oppinut reagoimaan päässä pärähtävään hälytysääneen. Kun dialogi on ollut menossa liian pitkäksi, olen tietoisesti leikannut sitä lyhyemmäksi.”
Teatterissa hälytysäänestä ei tarvinnut välittää aivan yhtä paljon, sillä näyttämöllä henkilöhahmot rakennetaan usein juuri dialogin avulla. Audiovisuaalisella puolella taas monia dialogin tehtäviä ottaa itselleen leikkaus.
”Haluan ehdottomasti kirjoittaa lisää näyttämölle!”, toteaa Ripatti ja lisää, että teatterille kirjoittaminen oli virkistävä kokemus pitkän televisio- ja elokuvauran jälkeen.
Toinen suuri ero teatterin ja television välillä on budjetti.
”Televisiossa ja elokuvassa täytyy jo kirjoittaessa koko ajan miettiä, mitä mikäkin maksaa. Esimerkiksi montako kuvauspäivää tuotantobudjetissa on ja millaisiin kuvauspaikkoihin on varaa. Teatterissa ei samalla tavalla tarvitse miettiä rahaa, kunhan ensin hyväksyy sen lähtökohdan, että koko tarina tapahtuu teatterin lavalla.”
Humoristisia ristiriitoja
Mika Ripatti tarttuu teksteissään usein yhteiskunnallisiin aiheisiin. Nousukausi-elokuvassa juppipariskunta tutustui lähiöarkeen. Tukholma-näytelmän henkilöt juoksevat aina vain lujempaa pysyäkseen paikoillaan – eli säilyttääkseen ihmissuhteensa ja asemansa työyhteisössään.
Tukholma on talouskriisin pahenemista odottavan yhteiskunnan ajankohtainen vertauskuva. Työnteon ja samalla koko elämän tavoitteet sanellaan yksilön ulkopuolelta ja yksityinenkin elämä täytyy pyhittää tehokkuuden kasvattamiseen.
”Taloudellisissa kriiseissä ihmisiä vaaditaan olemaan sopivia. Kriisillä sanellaan ihmisille millaisia heidän tulee olla. Yksilö törmää näihin vaatimuksiin ja huomaa ettei saa itseään sovitetuksi niihin. Kuinka asettua tällaiseen maailmaan siten, että on itselleen rehellinen? Miten ihmisen tulee olla yhteisössään? Millainen hän saa olla?” Ripatti kysyy.
Yksilön ja yhteiskunnan kohtaamattomuus tarjoaakin Ripatille hedelmällistä materiaalia komedioita varten.
”Tykkään kirjoittaa komediallisista aiheista. Samalla nämä ovat sellaisia aiheita, jotka tunnistan myös sisältä päin, sillä ne ovat pohdituttaneet minua sekä ammatillisessa elämässä että sen ulkopuolella.”
Mika Ripatti ei silti usko, että kirjoittaja voi siirtää omia opetuksiaan yleisölleen. Eikä hän siihen pyrikään.
”Haluan että yleisöllä on hauskaa ja että ihmiset viihtyvät. Ja että ehkä syntyisi jokin ajatuskieputus, joka herättäisi katsojassa oivalluksia hänen omasta elämästään.”
Mirja Vinberg-Mäkinen / Sunklo 14.5.2009
