Näytelmän tapahtumat sijoittuvat kesään 1963, yhteen viikonloppuun, lounaissuomalaisessa rintamamieskylässä. Kyseessä on suurimuotoinen, musikaalinomainen laulunäytelmä, jossa rooleja on n. 40, kaikenikäisiä miehiä, naisia, nuoria ja lapsia. Osa henkilöistä on ”tuttuja” jo näytelmistä Silkkikivi ja Tolppaenkeli. Tapahtumat ovat luonnollisesti ulkona, omakotitalojen pihoissa, tiilitehtaan pihalla, jokirannassa, hyppyrimäellä ja tanssilavalla.
Pyhättömien kylä -näytelmän teemoja ovat aikuiseksi kasvaminen, vastuun ottaminen ja kantaminen. Itsenäinen, vanhemmista piittaamaton, nuorisokulttuuri alkoi kehittyä Suomessa 1950-luvun lopussa. Ensimmäiset, hapuilevan kaupungistumisen merkit tulivat näkyviin myös maaseudulla. Moposta tuli nuorten miehenalkujen vapauden ja riippumattomuuden symboli. Aikakauden mopoja tarvitaan esityksessä 5 kpl, lisäksi moottoripyörä, Wartburg-auto vm.-61 ja lukuisia polkupyöriä.
Jalosen perheen nuorempi poika, Antsa epäonnistuu kesätyöpaikassaan tiilitehtaalla. Kummitäti Hilja ”kasvattaa” miehenalkua mutta ennen kuin rippilahja, isoveli-Arimon virittämä mopo, on onnellisesti Antsan hallussa, tapahtuu paljon. ”Taivaanporttejakin” käydään kolistamassa! Koko viikonloppu on Antsan kannalta pelkkää ”kiljuvaa” katastrofia, josta ei puutu koomisiakaan vivahteita.
Jalosen vintillä asuva Rauha-täti on rakastunut saksalaiseen ”tiplomaattiin” Eugeniin ja ulkopuolinen Auervaara saa Pyhättömien kylän miehet varustautumaan yhteiseen hyökkäykseen tunkeilijaa vastaan.
”Oikea kylä on terve elimistö, joka suojelee ja kannustaa kasvuun jäseniään ja yhteistyöllä torjuu haitalliset tunkeutujat.” Näin määrittelee kirjailija näytelmän pääsanoman.
Petri Laaksonen on säveltänyt näytelmän laulut. Lisäksi lauletaan ja orkesteri soittaa aikakauden iskelmiä.
Pyhättömien kylä on suurimuotoinen ja vaativa näytelmä. Murre, paikan- ja henkilönimet voidaan kirjailijan hyväksynnällä muuttaa. Teksti sopii kokeneelle, ammattiohjatulle, kunnianhimoiselle harrastajateatterillekin. Lauluvoimaa tarvitaan!