Pastori Valtari on tottunut hallitsemaan perhettään kovin ja konservatiivisin ottein. Kun perheen lapset asettuvat vastustamaan isänsä maailmankatsomusta, on tuloksena sukupolvien välinen kiivas vastakkainasettelu ja arvokamppailu. Padot murtuvat, katastrofi on valmis.
Vanhin poika Jussi ei suostu työskentelemään isänsä toimittamassa uskonnollisessa ja vanhoillisessa lehdessä.
Vanhin tytär Hanna joutuu tyytymään itseään koskeviin päätöksiin, jotka isä sanelee. Nuorin tytär Maiju haaveilee näyttelijänurasta. Hän tietää isän vastustavan ajatusta. Perheen äiti koettaa parhaansa mukaan pitää koossa liitoksistaan hajoavaa perhettä.
Papin perhe ei ole vain kertomus kahden eri sukupolven välisistä aatteellisista ristiriidoista. Se on tiivis ihmissuhdenäytelmä, joka kuvaa kipeästi ja tarkkanäköisesti perhedynamiikan malleja. Miten paljon tarvitaan uskallusta ja rohkeita tekoja, jotta alistavat valtarakenteet voidaan rikkoa? Mitä menettää, jos velvollisuus haastaa pitämään kiinni edustamistaan arvoista? Mitä vaaditaan, että ihminen saa toteuttaa omaa sisintä ääntään, tulee kuulluksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi?
Näihin kysymyksiin Minna Canth etsi vastausta omana aikanaan. Yhteiskunnalliset olot ja perhekäsitys ovat muuttuneet, mutta samoja kysymyksiä me pohdimme omana aikanamme ja uskomme myös, että muutos parempaan on mahdollinen. Näytelmän loppukohtaus herättää toivoa siitä, että ymmärrystä Canthin ajatukselle – Vanhojen totuuksien täytyy väistyä uusien tieltä – voi sittenkin löytyä.
(Lähde: Teatteri Avoimet Ovet)