Tapahtuu junassa nykyhetkellä sekä suomalaisessa pikkukaupungissa, Allanin talossa vuosina 1926-39, 1944-1962 sekä junissa Wienistä Stettiniin ja Pariisiin vuonna 1938.
Milena on matkalla junalla lapsuudenkotiinsa, jossa hänen äitinsä yhä asuu. Junassa hän tapaa Marian, isänsä Allanin entisen työtoverin ja ystävän. He alkavat puhua Allanista. Näytelmässä on useita takautumia. Allan on homoseksuelli, jolla on nuoruudessaan intohimoinen suhde itävaltalaiseen Otto Irliin eli “Mizziin”. Allan avioituu vasten omaa sisintään, Leenan Milenan äidin kirjanpitäjän ja liikenaisen kanssa. Leena elää hauraassa lasihäkissä kieltäytyen näkemästä totuutta, unelmoiden rakkaudesta, jota hän ei voi mieheltä saada. Allan pelkää, eikä uskalla sodan kourissa kamppailevassa Euroopassa seurata Ottoa. Leenan haaveiden ja Oton kaipuun puristuksessa Allan sairastuu ja joutuu useiksi vuosiksi sairaalaan, kunnes kuolee siellä. Leena kostaa, eikä anna Milenaan mennä katsomaan isäänsä. Tarinassa seurataan kahta nuoruutta, kahta tarinaa: isän ja tyttären. Milena peilaa vieraaksi jäänyttä isäänsä, nuoruuden rakastettunsa Tuomaakseen. Näytelmä on tunnelmaltaan kolean runollinen ja sanomaltaan moniselitteinen. (Sari Tenhunen: Näytelmäluettelo 1991, SHT)