Isäni, sankari

Kalastaja-luotsi Taavetti Vakkuri viruu Oulun vankilassa. Nykyisyys ja menneisyys sekoittuvat hänen tajunnassaan. Syyllisyys ja epätoivo raastavat hänen mieltään. Taavetti Vakkuri on suomalaisen piian Liinan ja venäläisen kasakan Miihkalin poika. Syntyperänsä takia hän on kiusattu ja kärsinyt mies: “Syvän paikan reunalle tuli varjo. Poika nosti kädet. Ääni sanoi: kipu mene pois ja kuumuus: Älkää kiusatko pientä.” Taavetti halusi osallistua vapaustaisteluun. Hän meni Högforsin puheille. Högfors epäili Taavettia, mutta otti tämän porukan mukaan. Taavetin tehtävä oli kuljettaa ihmisiä vesiteitse paikasta toiseen. “Minusta on teille eniten hyötyä moottorimiehenä. Olen ikäni tolskannut näillä rannoilla ja vesillä verkkojen kanssa. Laivojakin olen luotsannut. Leuhkimatta sanon, että minä tunnen kaikki väylät ja karikot.” Taavetti, ryssän kätyri ohjaa miehet ansaan kerran ja toisenkin. Hänet pidätetään. Elina hänen tyttärensä kysyy: isä, mihin sinä menet? “Ei siinä ole mitään outo; kaikki lapset menevät isänsä luo. He ovat olleet jo kauan erossa.” Runollinen ja riipaisevan kaunis kertomus miehestä, joka ei syntyperänsä ja siitä aiheutuvien kärsimystensä takia ole juurtunut maahan, jossa elää. (Sari Tenhunen: Näytelmäluettelo 1991, SHT)