”Tämän tason tiedustelija kuin minä niin ei ole muuta kuin yhtä peitetarinaa. Mistä haluat että aloitetaan? Arvaapas mitä niiden peitteiden alla on, tai kuka? Minä paljastan sen sinulle jo etukäteen, ei tarvitse vaivautua ronkkimaan. Siellä on tyhjää! EI MITÄÄN! NAAMARI ILMAN NAAMAA, VAATTEET ILMAN HENKILÖÄ. Ja mikä parasta: MITÄ VAAN! Minä olen täydellisen vapaa olemaan ihan mitä vaan. Ottakaa sitten kiinni jos saatte. Minä olen hyvin paha!”
Ikkunapaikka on kertomus Valpon kaksoisagentista Koljosesta joka odottaa Suomen ja Neuvostoliiton rajavyöhykkeellä nk. “ikkunapaikalla” kotiutumistaan. Erämaa marssittaa nälkiintyneelle agentille joukon muistikuvia menneisyydestä joiden peilissä mies pikku hiljaa alkaa ymmärtää oman tilansa.
Maantieteellinen rajavyöhyke muuttuu näytelmän aikana metaforaksi kiirastulesta, kuolemanjälkeisestä paikasta jossa sielu herää tiedostamaan oman kuolevaisuutensa.
(Lähde: Hanna Kirjavaisen kotisivu)