Näytelmä on iloisen, sekarotuisen Hirvikarhukoiran karkuretki. Hilda- tyttö on lähtenyt risteilylle ja jättänyt koiransa hoitoon naapuriin. Hirvikarhukoira on ikävissään karannut, ja eksynyt. Ero Hildasta pistää sekarotuisen Kaverikoiran pohtimaan lasten kanssa ystävyyden olemusta, sankaruutta – ihan tavallisen arjen sankaruutta, suvaitsevaisuutta, luontoa ja sen suojelua. Lämmöllä ja huumorilla.
“Hilda on luonnonsuojelija. Minäkin olen luonnonsuojelija. Me olemme yhdessä päättäneet suojata luonnon. Minä ja Hilda. Me käymme joka päivä luonnossa kävelyretkellä. Hilda katselee puita ja minä kastelen (nostaa jalkaansa niin kuin poikakoirat tekevät).”