Näytelmä kertoo Mary Shelleyn kuuluisan kauhutarinan yhdistäen sen teoksen syntyvaiheisiin.
Shelley kirjoitti romaaninsa ”Frankenstein; or, The Modern Prometheus” romantiikan aikakaudella. Tyyli- ja ajattelulaji oli valistuksen vastapaino ja jatke korostamalla järjen rinnalla tunteita, mielikuvitusta ja yksilön asemaa aina nerokulttiin asti. Täysillä elämisen kulttuuriin kuului paitsi kauneudenjano, myös viehtymys pelkoon ja rappioon.
Mary Shelley kasvoi keskellä radikaalia ympäristöä. Lapsuudenkodissa isän vieraat keskustelivat yhteiskunnasta, uskonnosta ja taiteesta anarkistiseen sävyyn. Yksi vieraista, runoilija Percy Bysshe Shelley, ihastui 16-vuotiaaseen Maryyn, jätti vaimonsa ja pakeni rakkaansa kanssa maasta. Shelleyn kautta Mary tutustui toiseen aikakauden paheksuttuun kapinalliseen, runoilija Lordi Byroniin.
Kauhuklassikko
Tarina kertoo kunnianhimoisesta tiedemies Victor Frankensteinista. Hän on päättänyt luoda elämää kuolleesta kudoksesta ja ankaran ponnistelun jälkeen tuo tavoite täyttyy. Mutta Victorin herättämä tiedostava ja tahtova Olio ei suostukaan jäämään luojansa hylkiöksi, vaan vaatii oikeutta itselleen.
Näytelmässä syntyy kirjailija, kirjailijalta kirja, kirjassa Olio, Oliossa luojansa kuva. Vertauskuvat ja ristiriitaisuudet antavat pohjan assosiaatioille ja tarjoavat selkeiden vastausten sijaan kysymyksiä. Klassikkoa ei tuuleteta. Se leikataan palasiksi, liimataan kasaan ja herätetään eloon. Aivan niin kuin teki Mary Shelley. Ja Victor Frankenstein.