Romanttinen mieli – prologi ja maisema on itsenäisestä prologista sekä näyttämöteoksesta rakentuva kaksiosainen teksti. Se tarkastelee moniäänisyyttä ja ihmistietoisuutta. Moniäänisyyttä käsitellään näkökulmana yksilöön, se nähdään eettisenä ja myös dramaturgisena kysymyksenä.
Prologi on itsenäinen osa, joka sijoittuu 1400-luvun lopun Italiaan. Se esittää renessanssin antroposentrisen kuvan ihmisestä ja hänen paikastaan elämän kokonaisuudessa. Prologi on temaattinen johdanto ihmistietoisuuden käsittelyyn. Niityllä ihminen kohtaa Leonardo da Vincin rakentaman Ritarin ja renessanssifilosofi Pico della Mirandolan.
Näyttämöteoksessa Adam Clay-niminen henkilö tekee aikamatkan varhaisromantiikan aikakauteen ja tuon ajan Turkuun. Adam Clay on konstruktio, identiteetti, joka liukuu tai muuntuu. Hahmo palautuu lähtökohdaltaan ajan kuuluisiin identiteetillä leikkineisiin henkilöihin, kuten kirjailija George Sandiin.
Adam saapuu menneisyydessä vuoteen 1827. Hän tekee tämän matkan löytääkseen jälkiä Charlotta Seurling – nimisestä henkilöstä. Hahmo kiehtoo häntä ja edustaa hänelle emblemaattisesti, tunnuskuvallisesti, tuota aikakautta. Aikakautta, jonka rinnakkaisuuksia ja yhteyksiä omaan aikaamme, nykyisyyteen, hän haluaa tutkia ja tuoda esiin.
Adam Clay saapuu Turkuun 1.9. 1827. Hän viettää kaupungissa kolme päivää ja yötä, suljettuna majatalon huoneeseen. Hän ei koskaan poistu huoneesta fyysisesti näiden kolmen vuorokauden aikana. Ainoastaan omassa mielessään, unissaan, kuvitelmissaan, näyissään hän jättää huoneen. Kaikki on subjektiivista, kaikki tapahtuu hänen mielessään: ”I am the romantic mind!”
Näin rakentuvat näytelmän kaikki kohtaukset unen ja valveen rajalla, hämärällä vyöhykkeellä.
Teksti on kaikilla tasoillaan yhdistelmä dokumentaarisuutta ja fiktiota. Se on monikielinen, pääkielinä suomi ja ruotsi. Teksti on kirjoitettu kuudelle näyttelijälle. Lisäksi näiden näyttelijöiden muodostama kuoro, neljä ääniroolia ja laulukuoro.