Ihminen on siitä poikkeuksellinen olento, että hän tietää oman rajallisuutensa ja kuolevaisuutensa. Hän myös muistaa joskus syntyneensä. Näiden kahden ääripään välillä hänen on elettävä elämänsä todellisuudessa, joka on valtava ja mittaamaton. Pysyäkseen järjissään, on ihmisen jaettava ympäröivä kaaos jonkinlaisiin jaksoihin, lokeroihin ja mitattaviin yksiköihin. Tällaisia ovat ajanmittarit, tarinoiden kaaret ja myös historiallisten jaksojen alku- ja päätepisteet, katkoksien historia.
Kantaesitys toteutettiin tanssi- ja multitaideteoksena.