Ketunkivi

Näytelmä kuvaa lämpimällä huumorilla ihmisen sokeaa itsekkyyttä ja rakkaudettomuutta. Vanhapoika Paavo ihannoi puhtauttaan ja siveyttään, kun ei ole edes sormenpäällään tyttöihin koskenut – ei myöskään juo viinaa eikä tupakoi. Ansiokseen hän laskee myös sen, että hän pesee Ketunkiven valkoisimman pyykin! Elämä kuitenkin heilahtaa raiteiltaan, kun Paavoa rakastava vanhapiika Laila näkee unen ihmevadista, joka soi. Paavo äkkää oitis rikastumisen mahdollisuudet ja uhrautuu jopa Lailan viereen yöksi – siveästi tietenkin, jotta sattuisi saman unen näkemään. Unta ei tule ja Paavo joutuu ottamaan Lailan mukaansa kaupunkiin lähtiessään velkarahoilla vatia teettämään. Yritys rikastua vadin avulla kuitenkin epäonnistuu, mutta Paavo jää elämänvalheidensa harhoihin murehtimaan maailman typeryyttä ja kavaluutta: “Pitäköön tuomari vadin, minä annan hänelle anteeksi. Minä annan anteeksi maailmalle.” (Liisa Kosonen: Kesänäytelmäluettelo 1996, SHT)