Helvi Hämäläinen on Finlandia-palkittu prosaisti ja runoilija, jonka taiteellinen työ herätti ristiriitaisia tunteita oman aikansa kulttuuripiireissä. Hämäläinen muistetaan yhteiskunnallisesti kantaaottavista romaaneistaan, joiden henkilöhahmojen esikuvina toimineet todellisuuden henkilöt, olivat selvästi tunnistettavia.
Hämäläinen syntyi Haminassa, mutta perhe muutti kirjailijan ollessa vielä nuori Helsinkiin. Hämäläisen isän kuoleman seurauksena perhe eli taloudellisessa epävarmuudessa. Myöhemmin Hämäläinen elätti itseään erilaisilla kirjoittajan tehtävillä, kuten WSOY:n oikolukijan toimella.
Hämäläisen kaunokirjallinen läpimurtoteos oli Helsingin Vallillaan sijoittuva työläiskuvaus Katuojan vettä (1935). Hämäläisen tunnetuin teos sen sijaan on vuonna 1941 julkaistu Säädyllinen murhenäytelmä. Teos saavutti laajan huomion jo siitä syystä, että jotkin siinä kuvattavat henkilöhahmot oli helppo tunnistaa tuon ajan merkittäviksi kulttuurivaikuttajiksi, esimerkiksi Olavi Paavolaiseksi. Teos kuvaa pikkuporvarilliseksi luonnehdittavaa helsinkiläispariskuntaa, joka ylläpitää kulissia onnellisesta avioliitosta, miehen syrjähypystä huolimatta. Säädyllinen murhenäytelmä -romaania on pidetty mestarillisena kuvauksena modernistuvan Suomen muuttuvista perhearvoista.
Kaupunkilaiselämän ohella, Hämäläisen tuotanto käsittää maaseudun kyläyhteisöjä ja koskematonta luontoa kuvaavia kirjoja. Hämäläisen maaseutukuvauksen henkisenä miljöönä on pidetty kirjailijan äidin suvun kotiseutua Pusulan Arimaata, sekä myöhemmin Somerniemen Härjänojaa, jossa Hämäläinen työskenteli kesämökillään.
Kuitenkin myös Hämäläisen maaseutukuvaukset aiheuttivat närää pienten paikkakuntien ihmisissä. Kuvauksien kohteina olleet kyläyhteisöt nimittäin kokivat Hämäläisen teokset liian tungetteleviksi. Tämä johti kirjailijan vetäytymiseen julkisuudesta lähes parin kymmenen vuoden ajaksi. Hiljaiselo loppui vuonna 1987, jolloin Hämäläinen vastaanotti Finlandia-palkinnon runoteoksestaan Sukupolveni unta (1987). Kiitelty ja ylistetty teos on kokonaisesitys iäkkään ja vuosikymmeniä nähneen, mutta voimansa tunnossa olevan kirjailijan maailmakuvasta.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2011