Pietari Toropaisen pilvilinna

Mitä tekee suomalainen Tosimies silloin kun sydän alkaa äkkiä oireilla ja iäisyyskysymys ensimmäisen kerran tosissaan täräyttää?
Jos tosimiehen nimi on Pietari Toropainen ja mies on tehnyt kansakoulupohjalla satojen miljoonien omaisuuden, niin totta kai mies sanoo silloin itselleen: “Kai minä nyt osaan itseni taivaaseen järjestää!”
Miten Pietu esikuntineen asian hoitelee? Vai hoiteleeko? Onnistuuko mies lunastamaan itselleen taivasosuutta? Pääseekö rahalla taivaaseen? Riittääkö aikamme usko rahan voimaan? Ylittääkö hän sopivaisuuden ja sovinnaisuuden rajat?
Pietu herää ankarien rapujuhlien krapulaan, sydän oireilee ensimmäisen kerran tosivakavasti. Lähtökö edessä? Mihin lähtö? Taivaaseen haluttaisi, mutta pääseekö sinne, kun tappamista lukuunottamatta kaikkia käskyjä on tullut rikottua useita kertoja.
Pietu alkaa huseerata firmojensa huippulakimiesten ja muiden huippuhuijareittensa avulla itseään taivaaseen. Soitetaan arkkipiispalle: – Pääseekä teollisuusneuvos taivaaseen, jos sen firmat ovat maksaneet kirkollisveroa vuosien mittaa yhteensä seitsemäntoista miljoonaa? Ei kuulemma pääse.
Mikä se semmoinen kirkko on, jossa ei saa rahalleen vastinetta. Pietu esikuntineen päättää perustaa oman kirkon. Tytär Maria päättä puolestaan perustaa – isästään huolestuneena – vanhusten avohoito-organisaation. Matkan varrella suunnitelmat yhdistetään. Perustetaan Pelastuskirkko, jolle Pietun huippulobbaajat hankkivat vielä verotusoikeuden. Kirkon kotipaikkana on Korpijärvi, Pietun kartano-huvilan sijaintikylä.
Korpijärven kuoleva kylä säntää uuten nousuun – kituvat maanviljelijät ja työttömät saavat uusia huimia mahdollisuuksia. Uusi kirkko tarvitsee uuden jumaluusopin ja tietenkin teologin sitä väsäämään. Sellainenkin löytyy. Ilari, Jakomäen juuri potkut saanut kirkkoherra palkataan hommiin. Syy potkuihin: – lupaillut jakomäkeläisessä kapakassa työttömille liian heppoisin perustein taivaaseen pääsyä ja naukkaillut itsekin kossuvissyä. Siis mies on kuin luotu Pietun tarkoituksiin.
Ilari siirtyy Korpijärven kartanoon väitöskirjaa tekemään ja kirkkoa perustamaan, hilaa myös tutut työttömänsä mukanaan apumiehiksi. Ilari tutustuu Maria-tyttäreen ja lopulta vietetään heidän häitään. Pelastuskirkon liepeille syntyy menestyvää kansainvälistä bisnestä, Brysselistä keinotellaan liiterirahaa avuksi ja kansainvälinen menestystarina on valmis. Tosin valtionkirkko on kateellinen ja työntää kapuloita rattaisiin, häkäilemäton kirkkohallituksen asessori järjestää vakoilua Korpijärvelle – mutta lopulta vetää vesiperän.
Marian ja Ilarin häissä tapahtuu lopuksi yllätyksiä enemmän kuin on tarpeen.