Veikko Lavi oli suomalainen kevyen musiikin laulaja, lauluntekijä ja kirjailija. Lavi oli parhaimmillaan kansanlauluperinteestä ammentavien humorististen kuplettien tekijänä.
Lavi syntyi Kotkassa ja kasvoi satamakaupungin arkeen. Vartuttuaan hän kouluttautui Viipurin Sahateollisuuskoulussa sahateknikoksi, mutta joutui pian valmistumisensa jälkeen ikäistensä tavoin sotaan. Sodan jälkeen Lavi toimi taiteen lisäksi politiikassa. Hän oli eduskuntavaaliehdokkaana vuonna 1948, muttei tullut valituksi.
Lavin suosio laulajana oli huipussaan 50-luvulla ja uudelleen 60-luvun loppupuolella. Lavin sävellyksistä elämään ovat jääneet mm. kappaleet ”Laulajan testamentti, “Silakka-apajalla” ja “Sukuvika – suksi ei luista”. Lavin sanoitukset olivat poikkeuksetta pienen ihmisen puolella. Hän lähestyi elämää nähden sen yhtäaikaisen tragedian ja komiikan. Viime vuosina Lavin musiikkia tunnetuksi on tehnyt reggaeartisti Jukka-Poika, joka julkaisi Lavin kappaleista koostuvan levyn Laulajan testamentti vuonna 2008.
Laulujen ohella Lavi kirjoitti myös kirjoja. Hän oli jo nuorena innokas kirjoittaja, ja lähetti mielipidetekstejään erinäisiin lehtiin. Kaikkiaan Lavi julkaisi viisi kirjaa. Niistä viimeiseksi jäi Sataman valot ja varjot, joka julkaistiin vuonna 1991. Lavi kirjoitti myös joitakin musiikkinäytelmiä, esimerkiksi näytelmän Pambyölin bussi (1985). Näytelmä Isänmaan toivo (1983) on sen sijaan Juice Leskisen ja Rauli Jokelinin kirjoittama. Se kertoo Veikko Lavin elämäntarinan ja soittaa tämän pistämättömän kuplettitaiturin musiikkia. Näytelmä kantaesitettiin Lavin kotimaisemissa Kotkassa, Kotkan kaupunginteatterissa.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012
