Urho Kekkonen oli ”monikerroksinen persoona, älykäs reettori ja kirjoittaja, joka osasi käyttää valtiollisen teatterin draaman keinot ohjatakseen tapahtumien juonen täysimääräisesti oman valta-asemansa hyväksi.”
Urho Kekkonen on Suomen historian tunnetuimpia politiikkoja. Hän oli Suomen presidentti 25 vuoden ajan, vuodesta 1956 vuoteen 1981. Tuona aikana Kekkonen kehittyi poliittiseksi yksinvaltiaaksi, jonka kautta on varsinkin jälkikäteen puitu ahkerasti. Kekkosen suurimpana saavutuksena pidetään läheisten suhteiden säilyttämistä Neuvostoliittoon ajankohtana, joka oli maailmanpoliittisesti herkkä ja hankala. Kekkoselle idänsuhteet olivat myös oiva poliittinen työväline, jolla hän piti itsensä vallassa ennätysmäisen pitkään.
Kynänkäyttäjänä Kekkonen tunnetaan enimmäkseen ärhäköistä mielipiteistään. Poliittisia vastustajiaan hän saattoi paimentaa terävin hampain, Kekkosen myllykirjeet ovatkin yhä käsite. Näytelmäkirjailijana Kekkonen on lempeämpi.
Vastikään arkistojen kätköistä löytyneen näytelmänsä Raittiuslupaus Kekkonen kirjoitti jo vuonna 1916. Teini-ikäinen kirjailija käytti jo tuolloin idänsuhteita pelotteenaan. Raittiuslupaus onkin hyväntuulinen valistushenkinen pienoisnäytelmä, jossa mukavuudenhaluista maatalonisäntää uhkaa karkotus Siperiaan.
Mirja Vinberg-Mäkinen / Sunklo 2008
Lähde:
Martti Häikiö: Urho Kekkonen. Kirjassa: Suomen Kansallisbiografia 5 (2005).
