Toivo Pekkanen oli suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaaneja, novelleja ja näytelmiä.
Pekkanen syntyi kotkalaiseen kuuden lapsen perheeseen. Perhe oli rutiköyhä, mutta rakastava, ja Pekkanen muistelikin myöhemmin lapsuuttaan lämmöllä. Pekkanen kävi kansakoulun ja suoritti metallialan ammattikoulututkinnon. Perheen isän halvaannuttua, ja kahden sisaruksen kuoltua, oli Pekkasen kannettava osavastuu perheen elättämisestä. Raskaan ruumiillisen työn vastapainoksi nuori Pekkanen löysi kirjallisuuden, jota luki kaiken vapaa-aikansa.
Vähitellen Pekkanen alkoi myös itse kirjoittaa, ja osallistui Nuoren Voimain Liiton kirjalliseen toimintaan. Pekkasen esikoisteos, romaani Rautaiset kädet ilmestyi vuonna 1927. Teosta seurasivat muutaman vuoden kuluttua teokset Satama ja meri (1929) ja Kuolemattomat (1930). Vaikka jokainen teoksista sai kriitikoilta suopean vastaanoton, eivät ne kuitenkaan kohonneet kaupallisiksi menestyksiksi.
Vuonna 1930 Pekkanen uskaltautui päätoimiseksi kirjailijaksi. Tuloksena tästä syntyi vuonna 1932 julkaistu läpimurtoteos Tehtaan Varjossa. Se on realistinen työläiselämän kuvaus, jossa kirjailija korostaa itsensä kehittämisen ja henkisen ponnistelun merkitystä työväenluokkaiselle ihmisille. Tehtaan varjossa -romaanin kaltainen suurmenestys oli myös Pekkasen kaksi vuosikymmentä myöhemmin kirjoittama Lapsuuteni (1953), jossa kirjailija kertoo omista varhaisvuosistaan. Vastikään vaikeasta halvauksesta toipuneen kirjailijan kieli oli Lapsuuteni -teoksessa vielä hieman kankeaa, mutta kirja oli arvostelumenestys tästä huolimatta.
Pekkanen kirjoitti proosan lisäksi myös useita näytelmiä. Näistä suosittuja ovat olleet etenkin näytelmät Sisarukset (1933) ja Rakkaus ja raha (1942). Myös Pekkasen romaaneja on dramatisoitu teatteriin mm. Seppo Parkkisen ja Jorma Savikkon toimesta.
Vuonna 1948 Pekkaselle myönnettiin Pro Finlandia -mitali, ja vuonna 1955 hänet nimitettiin akateemikoksi. Pekkanen ehti hoitaa tehtävää vain kahden vuoden ajan, ennen äkillistä kuolemaansa.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012
