Seneca, koko nimeltään Lucius Annaeus Seneca, oli ennen ajanlaskun alkua syntynyt roomalainen valtiomies, kirjailija ja filosofi. Seneca edusti stoalaista filosofiaa ja toimi keisari Neron opettajana. Hän on yksi Roomalaisen kirjallisuuden merkittävimmistä kirjailijoista.
Seneca syntyi nykyisen Espanjan alueella varakkaan, ritarisukuisen reettorin perheeseen. Seneca lähetettiin Roomaan kouluun. Hän opiskeli retoriikkaa, laki ja filosofiaa. Myöhemmin Seneca opiskeli myös Egyptissä, mutta palasi Roomaan harjoittamaan oikeusoppineen ammattia. Seneca oli poliittisesti aktiivinen ja kohosi pian pidetyksi senaattoriksi. Keisari Caligula koki Senecan uhaksi, ja lähetti tämän maanpakoon Korsikalle, jossa Seneca viettikin kahdeksan vuotta. Keisarin vaihduttua Claudiukseksi, Seneca kutsuttiin takaisin Roomaan keisarin puolison Messalinan pojan Lucius Domitiuksen kotiopettajaksi. Myöhemmin Domitiuksesta tuli keisari Nero, jonka neuvonantajana Seneca toimi. Myöhemmin Neron ja Senecan välit kylmenivät ja epäiltyään Senecaa salamurhan suunnittelusta, määräsi Nero tämän tekemään itsemurhan. Seneca toteutti hallitsijansa käskyn stoalaisella tyyneydellä.
Seneca oli paitsi valtiomies ja filosofi, myös ahkera tieteiden ja kirjallisuuden harrastaja. Senecan kirjalliseen tuotantoon kuuluu lukuisia tieteellisiä tutkielmia, filosofisia teoksia, kirjeenvaihtoja sekä yhdeksän tragedianäytelmää. Seneca kirjoitti latinaksi. Tuotannosta vain pieni osa on säilynyt nykypäivään.
Senecan yhdeksän tragedianäytelmää ovat ainoat Rooman aikakaudelta täydellisinä säilyneet näytelmätekstit. Senecan näytelmät ovat kreikkalaisten näytelmien mukaelmia. Ne perustuvat kreikkalaiseen tragediakäsitykseen, joskin vaikutteita on nähtävissä myös roomalaisilta runoilijoilta, erityisesti Ovidiukselta. Senecan tyylin on nähty muistuttavan eniten Euripideen tyyliä. Tämän lisäksi esikuvina toimivat ainakin Sofokles ja Aiskhylos. Siitä esitettiinkö Senecan näytelmiä Roomalaisilla teatterinäyttämöillä, ei ole tietoa. Se sijaan näytelmät ovat olleet suosittuja Roomaa seuranneella ajalla. Senecan näytelmien alkuperäisestä kirjoittajasta tai kirjoittajista ei kuitenkaan ole varmaa tietoa, ja ainakin Senecan nimellä säilyneen Octavia-näytelmän kirjoittaja on joku muu kuin Seneca.
Senecan säilyneet näytelmät ovat Hercules Furens, Troades, Medeia, Phoenissae, Phaedra, Agamemnon, Thyestes, Oedipus ja Hercules Oetaeus. Myös näytelmän, Hercules Oetaeus aitoutta on epäilty.
Senecan vaikutus myöhemmälle länsimaiselle kulttuurille on ollut suuri. Hänen laatimiaan tutkielmia, niin tieteistä kuin filosofiastakin, luettiin keskiajalla laajasti. Myös Senecan stoalainen moraalifilosofia on innoittanut ihmisiä aina meidän päiviimme saakka. Senecan stoalaisuus korostaa mielenrauhaa ja ihmisen kuolevaisuuden hyväksymistä. Kun ihminen on sinut oman rajallisuutensa kanssa, eivät ulkomaailman sattumukset vaikuta hänen sisäiseen todellisuuteensa. Senecan elämä todistaa stoalaisuuden korkeimpia hyveitä. Mittavasta varallisuudestaan huolimatta, Seneca eli hyvin vaatimattomasti. Myös tyyneys ja mielenrauha Neron asettaman kuolemantuomion edessä on herättänyt ihmisissä kunnioitusta vuosisadasta toiseen.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012