Raul Roine oli suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti pääasiassa satukirjoja, mutta myös näytelmiä, artikkeleita ja arvosteluja. Roine teki yhteistyötä taidemaalari Rudolf Koivun kanssa.
Roine syntyi Turussa perheensä esikoisena, mutta jo lapsena hänet lähettiin kasvatiksi isän sisaren Matilda Holmroosin ja tämän miehen Elisin lapsettomaan perheeseen. Roineesta piti tulla isänsä tavoin valokuvaaja, mutta jo varhain mielenkiinnon kohde vaihtui kirjallisuuteen. Vilkas ja rikkaan mielikuvituksen omaava Roine ei viihtynyt poikavuosinaan koulussa vaan vietti mieluummin aikansa asuinpaikkansa Halikon kirjastossa satukirjoja lukien. Halikosta ja kasvattiperheestä kasvoi vähitellen Roineen henkinen koti ja satujen perusta, jonne hän palasi toistuvasti vielä myöhemmillä aikuisvuosillaankin.
Vuonna 1925 Roine muutti isänsä ja äitinsä kanssa Helsinkiin, jonne he olivat perustamassa uutta valokuvausliikettä. Helsingissä Roine tutustui sen aikaisiin kulttuuripiireihin, mm. kuvanveistäjiin Aarne ja Wäinö Aaltoseen sekä taidemaalari Rudolf Koivuun. Koivusta tuli Roineen elinikäinen yhteistyökumppani ja satukirjojen kuvittaja. Koivun lisäksi satukirjailija Anni Swanilla oli merkittävä vaikutus Roineen uraan. Swan piti Roinetta hyvin lupaavana kirjailijana ja kannusti tätä jatkamaan kirjoittamista vaikeinakin aikoina. Kannustuksesta huolimatta Roine joutui elättämään itsensä sekalaisilla töillä.
Roineen tuotanto käsittää yhteensä yli kaksisataa satua. Ne ovat ilmestyneet sekä lehdissä julkaistuina yksittäisinä satuina että koottuina satukirjoina. Roineen tunnetuimpia satuja ovat Antti Puuhaara -sadut (1938–1954) sekä satu Vihreä lohikäärme (1957). Roine kirjoitti myös suuren määrän artikkeleita ja arvosteluja, jotka käsittelevät pääasiassa tuolloin uutta ja yleistyvää taidemuotoa, elokuvaa. Roine oli myös näytelmäkirjailija. Hän kirjoitti satujen kaltaisia lastennäytelmiä, kuten näytelmät Huilu ja rumpu (1950) Linturannikko (1950) ja Retki satumaahan (1954). Lisäksi Raimo J. Kinnunen on sovittanut Roineen sadun Lahjakas oppipoika lasten nukketeatterinäytelmäksi Valkea ratsu (1974).
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012