Pentti Kirstilä on suomalainen dekkarikirjailija, novellisti ja suomentaja, joka on tehnyt myös televisio- ja näytelmäkäsikirjoituksia.
Kirstilä on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden kandidaatti Tampereen yliopistosta. Hän toimi Aamulehden toimittajana vuosina 1969–80, ja on nykyisin vapaa kirjailija ja toimittaja. Kirjailijana Kirstilä on erikoistunut rikosromaaneihin. Hänen luomiaan tunnettuja poliisihahmoja ovat ylikonstaapeli Lauri Hanhivaara ja huumepoliisi Kaistila. Hanhivaara seikkailee jo Kirstilän ensimmäisessä rikosromaanissa Jäähyväiset rakkaimmalle (1977), ja tämän jälkeen vielä yhteensä kymmenessä romaanissa, joista viimeisin on vuonna 2002 julkaistu Hanhivaara ja mies joka murhasi vaimonsa. Huumepoliisi Kaistela puolestaan esiintyy teoksissa Isku suoneen (1982) ja Munthe (1984).
Kirstilän kerronta on osuvan vähäeleistä. Hänen kielenkäyttönsä on taitavaa ja kirkasta. Toisinaan se etenee aina sanaleikkeihin ja kielikuvioihin asti. Henkilöhahmojen psykologinen ulottuvuus on voimakkaasti läsnä. Kirstilän voidaan sanoa olevan lajityypissään kokeileva kirjailija. Hänen teoksistaan ainakin romaanit Imelda (1992) ja Elektra (1993) venyttävät perinteisen dekkarikirjallisuuden rajoja.
Rikosromaaniensa lisäksi Kirstilä on kirjoittanut kolme novellikokoelmaa, erinäisen määrän artikkeleita, kuunnelmia ja näytelmä- sekä tv-käsikirjoituksia. Kirstilän pienoisnäytelmä Lapsenvahdit (1992) ammentaa sekin dekkareille tyypillisestä painostavasta ja kysymyksiä täynnä olevasta tunnelmasta.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2011