Pentti Haanpää oli novellisti ja romaanikirjailija. Yhteiskunnallisesti kantaaottava Haanpää oli omana aikanaan tulenarka hahmo. Hänen kirjansa ovat saavuttaneet mittavan suosion vasta myöhemmin, sotienjälkeisessä Suomessa.
Häänpää syntyi pohjois-pohjanmaalaisen maanviljelijän perheeseen. Maanläheisistä juuristaan huolimatta, Haanpään suku oli kirjallisesti aktiivinen. Sekä Haanpään isä että setä olivat muiden toimiensa ohella kirjailijoita. Haanpää jätti kansakoulun kesken, ja keskittyi kirjoittamiseen niin ehdottomasti, ettei eläessään tehnyt muita kuin kirjailijan töitä.
Haanpää nousi kirjalliseen tietoisuuteen esikoisella novellikokoelmallaan Maantietä pitkin (1925). Teos sai kiittelevän vastaanoton, verrattiinpa nuorta pohjoisesta tulevaa kirjailijaa itseensä Aleksis Kiveen. Haanpää herätti myös laajaa kiinnostusta maamme silloisissa kulttuuripiireissä, kuten Tulenkantajissa, joiden joukoissa Haanpää nähtiin alkuvoimaisena ja luonnosta ammentavana nousevana nerona. Haanpään jätkämäinen, Helsingin herroja kumartelematon asenne, oli omiaan vahvistamaan tätä vaikutelmaa.
Pian Haanpää kuitenkin ajautui poikkiteloin silloisen kulttuurikentän kanssa kajotessaan Suomelle tuolloin arkaan aiheeseen, puolustusvoimiin. 1928 ilmestynyt tarinakokoelma Kenttä ja kasarmi kuvaili armeijalaitoksen yksilölle epäedullisia, veltostuttavia ja moraalisesti rappeuttavia vaikutuksia siinä määrin, että itse Mika Waltari joutui vastakirjoituksessaan ottamaan kantaa Haanpään näkemykseen. Jälkikäteen voidaan sanoa, että Suomessa elettiin maailmasotien välistä herkkää aikaa, jolloin kansallisen identiteetin rakentaminen asetettiin taiteellisten pyrkimysten edelle.
Haanpää ei kuitenkaan ollut halukas myöntymään näkemyksissään, mikä johti hänet sivuun kulttuurimme valtavirrasta. Haanpää pysyikin lähes täydellisessä paitsiossa aina 1940-luvulle asti. Esimerkiksi hänen pääteoksensa Noitaympyrä (1956) oli julkaisematta yli kaksikymmentä vuotta, ennen kuin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura uskaltautui kustantamaan sen.
Haanpään kirjallinen tyyli on realismi. Hän kuvailee tarkkanäköisesti yhteiskunnallisia suhteita, tuotantovoimia ja valtiollisia koneistoja, kuten armeijaa. Monesti hän lähtee liikkeelle heikko-osaisimman näkökulmasta. Toisaalta hänen henkilöhahmonsa ovat usein, kuten Noitaympyrä -romaanin päähenkilö Pate Teikka, selviytymään oppineita ja omapäisiä veijareita, joita eivät yhteiskunnan perinteiset asenteet tai asetelmat määräile.
Haanpää kirjoitti useita novellikokoelmia (yhteensä yli 300 novellia) sekä kymmenen romaania. Yleisesti Haanpään on katsottu olevan vahvimmillaan juuri novelleissa, joiden kirjoittajana hänet luetaankin kirjallisuutemme mestareiden joukkoon.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2011