Matti Pulkkinen oli suomalainen proosakirjailija. Maataloon syntynyt Pulkkinen kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun normaalilyseosta vuonna 1963. Ennen kirjailijan ammattia Pulkkinen työskenteli mm. rakennusmiehenä, tilastoapulaisena, mielisairaanhoitajana ja ryhmäterapeuttina. 60-luvun lopussa hän myös opiskeli kirjallisuutta Helsingin yliopistossa.
Pulkkisen esikoisromaani Ja pesäpuu itki (1977) kuvaa suomalaisen yhteiskunnan muutosta pakallisesta maaseutuelämästä kaupunkien yhtenäiskulttuuriin. Romaanin keskushenkilönä toimii kirjailijan omakuvaksi tulkittu, juuriltaan irronnut nuorukainen. Teos sai Lauri Marjan dramatisoimana kantaesityksensä Kajaanin kaupunginteatterissa vuonna 1979.
Kypsäksi kehuttua esikoisromaania seurasi kirjailijan itsensä ”epäromaaniksi” kuvailema, postmoderni Romaanihenkilön kuolema. Pääasiassa kehitysapupolitiikkaa ja Suomen suhdetta Neuvostoliittoon käsittelevä teos nostatti ilmestymisvuonnaan 1985 laajan keskustelun. Sen suomettumista käsittelevän tematiikan pelättiin vaikuttavan Suomen ja Neuvostoliiton välisiin suhteisiin.
Pulkkisen muut romaanit ovat psykiatri R.D. Laingin kehityspsykologiasta ammentava Elämän herrat (1980) ja päiväkirjamaisen fragmentaarinen Ehdotelma rakkausromaaniksi (1992). Jälkimmäisen kirjailija kirjoitti vaikean aivohalvauksen jälkeen. Teoksista ensimmäinen on kantaesitetty Kari Anttosen dramatisointina Vaasan kaupunginteatterissa vuonna 1985.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012