Luonto tarttuu kynän kärkeen
1. Miten valitset näytelmiesi aiheet?
Mieliaiheitani on luonto, niin koti-Suomessa kuin Kreikan saarilla. Toinen mieliaiheeni, ihmisen yksinäisyys, on tullut tutuksi myös ammatissani pappina. Kolmas aihepiiri, vanhat myytit tarjoavat globaalia kestomateriaalia. Olen tehnyt tutkimustyön luomis- ja naismyyteistä Raamatussa, Kalevalassa ja Kreikan minolaisuudessa ja se aihepiiri kiehtoo yhä.
2. Miksi käsittelet juuri näitä aiheita?
Luonto on verraton peili ihmisen sielun ja mielen liikkeille ja ehtymätön tanner kuljettavaksi myös fyysisesti omin jaloin. Sitä paitsi luonto on arvo sinänsä; pienine ja suurine yksityiskohtineen se tarjoaa monipuolisen näyttämön mitä tahansa kohtauksia varten. Luulen että luonnonrakkauteni pohjautuu lapsuuteen: leikkeihin kukkaniityllä, kodin ohi virtaavaan jokeen, marjamatkoihin tai vaikkapa lehmien hakuun isosta metsästä.
Aikuisena reissut Kreikan saarille ovat avanneet eteeni aivan uudenlaiset maisemat merineen ja vuorineen. Näkymät joissa perspektiivi heittää volttia ja horisontti leikkii kuurupiiloa, missä kylän valot sekoittuvat tähtisikermään ja musiikki helisee yön pimeydessä, tarttuvat pakosti myös kynän kärkeen.
3. Millaisia reaktioita haluat herättää yleisössäsi?
Luonnon rakkaus ja luonnon suojelu ovat kai taka-ajatuksia näytelmissäni. Usein sitä kirjoittaa vain kirjoittamisen ilosta, itselleen läheisistä asioista, merkitykset ja vaikutukset avautuvat vasta jälkikäteen – jos silloinkaan.
4. Mikä on lempinäytelmäsi omista töistäsi?
Luontoäidin esiliina, jonka erään koulun porukka dramatisoi samannimisen kirjani pohjalta. Tein siitä itse aikoinaan myös kuunnelman, joka on käännetty ja esitetty mm. Prahan radiossa.
Toinen mielinäytelmäni on itse omien Kreikan-kirjojeni pohjalta dramatisoimani Thalassa, meri, jossa olen Kreikan-kokemusteni kautta vahvasti mukana. Joku viisas tosin on sanonut, ettei itse saisi dramatisoida omia kirjojaan, mutta minkäs teet kun aihe ei päästä irti.
(Sunklo 15.4.2008)
—
Koulutus:
– oppikoulua Heinolan yhteislyseossa ja Sysmän yhteiskoulussa, josta ylioppilaaksi 1959
– Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, teol. kand. 1964
– pappisvihkimys 1988
Muut ammatit:
pappi (lehtorina ja pappina Helsingissä Oulunkylän seurakunnassa 1965-2003)