Leea Klemola on teatteriohjaaja, näyttelijä ja näytelmäkirjailija. Klemola on oman tiensä kulkija, jonka työ luo uusia ulottuvuuksia suomalaiseen teatteriin.
Klemola opiskeli Teatterikorkeakoulussa, jossa on sittemmin toiminut myös näyttelijätyön opettajana. Klemola toimi Aurinkoteatterin taiteellisena johtajana vuosina 1994–2003. Nykyisin hän on vapaa ohjaaja, -näytelmäkirjailija ja -näyttelijä.
Klemola aloitti uransa teatterinäyttelijänä. Sittemmin hän on esiintynyt myös monissa menestystä saaneissa kotimaisissa elokuvissa, sellaisissa kuin Neitoperho (1997), Pelon maantiede (2000) ja Miehen työ (2007). Käsikirjoittajana hän nousi teatteriyleisön tietoisuuteen Aurinkoteatterille yhdessä Pentti Halosen kanssa kirjoittamissaan näytelmissä Kahelianainen (1995), Seksuaali (1998) ja Anne Krankin päiväkirja (2001). Ne käsittelivät seksuaalista turhautumista ja seksuaalisuuteen liittyviä tabuja, kuten romanttista rakkautta sisarusten välillä. Aurinkoteatterille kirjoittamiensa näytelmien jälkeen, Klemola teki näytelmän Jessika (2002), joka on vanhalle naisnäyttelijälle kirjoitettu nuoren tytön kasvukertomus.
Sukupuolten ja -polvien välisten erojen, kielletyn rakkauden ja seksuaalisuuden, yksinäisyyden jne. teemoista Klemola ammentaa myös uusimmassa, paljon kiitosta saaneessa teatteriproduktiossaan. Kyseessä on ns. Arktinen trilogia, jonka kaksi ensimmäistä, jo toteutunutta, osaa ovat Kokkola (2004) ja Kohti kylmempää – Retkikunta jääkauteen (2008). Klemola on sekä ohjannut että käsikirjoittanut näytelmät. Jälkimmäisessä näytelmässä toisena kirjoittajana on toiminut Klemolan veli Klaus Klemola, joka myös näyttelee molemmissa näytelmissä.
Arktisen trilogian teemat risteilevät rakkauden ja kuoleman ikuisissa kysymyksissä. Niitä lähestytään yksittäisten, itsenä huonoiksi tai viallisiksi tuntevien ihmisten näkövinkkelistä. Henkilöt hakevat hyväksyntää ja tukea toisistaan. Pelissä on mahdottomalta tuntuvia rakkaussuhteita, yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Kaiken kuorruttaa toisaalta Kokkolan, toisaalta Grönlannin tyhjä ja pimeä arktinen kylmyys. Tunnelma keikkuu hysteerisen ja ylevän välimaastossa. Klemola tutkii maiseman vastinetta rikki menneessä minuudessa. Lämmin ja lohduttava huumori kuitenkin läpileikkaa tunnelman, ja orpopirut henkilöhahmot löytävät vähitellen paikkansa maailmassa.
Klemolalle on myönnetty useita teatteri- ja elokuva-alan palkintoja. Hän on saanut mm. Olavi Veistäjä -palkinnon vuonna 2005 Kokkola -näytelmästään sekä Pro Finlandia -mitalin yleisestä työstään draamataiteessa.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2011