Kirjailija Kaarina Helakisa lukeutuu suomalaisen lastenkirjallisuuden merkkihenkilöihin. Hän kehitti taiteellisesti korkeatasoista lastenkirjallisuutta, ja loi koko joukon unohtumattomia satuja niin lasten kuin aikuisten luettavaksi.
Helakisa opiskeli Helsingin yliopistossa humanististen tieteiden kandidaatiksi, ja toimi kirjastonhoitajana sekä toimittajana ennen ryhtymistään päätoimiseksi kirjailijaksi ja suomentajaksi. Helakisa julkaisi ensimmäisen lastenkirjansa Kaarina Helakisan satukirja jo vuonna 1964 ollessaan vasta 18-vuotias. Helakisa kirjoitti romanttisen kirjallisuuden viitekehyksestä, mutta loi tarinoihinsa persoonallisuutta huumorilla ja taitavan leikkisällä kielenkäytöllä. Intertekstuaalisuus ja proosan teorian hyödyntäminen olivat Helakisalle tärkeitä ja ominaisia piirteitä.
Kirjailijana Helakisa oli tuottelias. Hän kirjoitti suuren joukon kirjoja, runoja, näytelmiä, kuunnelmia ja tv-elokuvia. Helakisan teoksista hyvin tunnettuja ovat mm. teokset Elli-velli-karamelli (1973), Ystäväni metsänväki (1975), Ainakin miljoona sinistä kissaa: saturomaani (1978), Antti Pantti Neliskantti matkalla maan ääriin (1978) sekä myös aikuisille tarkoitettu Lasilinna : merkillisiä kertomuksia (1986). Helakisa oli myös aktiivinen ja taitava suomentaja, joka käänsi suomeksi mm. Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonanmieli sekä Tove Janssonin Muumilaakson marraskuu -teokset.
Helakisa on luettava niin ikään fantasiakirjallisuuden varhaisiin puolestapuhujiin Suomessa. Hän on suomentanut mm. C. S. Lewisin Narnia-kirjat Hopeinen tuoli, Hevonen ja poika ja Narnian viimeinen taistelu.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2011
