Johan Wolfgang von Goetheen viitataan usein saksankielisen kirjallisuuden tärkeimpänä kirjailijana. Tämä aikansa johtaviin humanisteihin lukeutuva prosaisti, runoilija ja draamakirjailija, oli yhtä lailla merkittävä tiedemies, taidemaalari, teoreetikko ja kymmenen vuoden ajan Weimarin valtion pääministeri.
Goethe syntyi varakkaaseen perheeseen ja lähti vartuttuaan lukemaan lakia ensin Leipzigin, myöhemmin Strassburgin yliopistoon. Opiskeluvuosinaan Goethe keskittyi lakikirjojen ohella myös vapaaseen kirjoittamiseen, ja toisaalta huolettomaan hauskanpitoon. Valmistuttuaan hän toimi jonkin aikaa asianajajana, kunnes kotiutui herttua Karl Augustin kutsumana Weimariin, valtiomiehen ja diplomaatin ammattiin. Weimarissa Goethe keskittyi enenevässä määrin myös kirjalliseen työhönsä.
Goethen hahmossa tiivistyy humanistisen aatteen uudelleenherääminen romantiikan ajan Saksassa. Goethe kehitteli yhdessä aikalaistensa Schellingin, Hegelin, Schillerin ja Schlegelin kanssa uudenlaista holistista todellisuuskäsitystä. Se korostaa ihmisen ja luonnon yhteyttä, järjen ja tunteen samaa alkuperää, sekä hengen todellisuuden tunnustamista historiallisena muutosvoimana.
Romantiikan henki kuvastuu Goethen nuoruusvuosien pääteoksesta Nuoren Wertherin kärsimykset (1774). Teos kuvaa nuoressa rakkaudessa kärsivää, ylevöityvää ja itsemurhaan päätyvää Wertheriä. Nuoren Wertherin kärsimykset oli jo omana aikanaan valtavan suosittu, ja sen voidaan osaltaan katsoa tiivistäneen 1700-luvun lopun nuoren eurooppalaisväestön mielenlaatu. Viimeistään nuoren Wertherin myötä valistuksen aikakausi taittui Manner-Euroopan kirjallisuudessa romantiikkaan ja uuteen vuosisataan.
Goethen toinen pääteos on kahdessa osassa ilmestynyt, runomuotoon kirjoitettu draama Faust (1808/1832). Goethen Faust sai innoituksensa Christopher Marlowen Tohtori Faustus -nimisestä teoksesta (n. 1589 tai 1693), mutta vei tarinan teeman yleismaailmallisiin mittasuhteisiin. Teos kertoo Heinrich Faust -nimisestä lääkäristä, joka tekee traagisin seurauksin liiton Mephistopheles paholaisen kanssa. Teos käsittelee ihmisen kaikkivoipaisuuden tavoittelua, hybristä ja sen traagista lopputulemaa nemesistä.
Goethen merkitystä myöhemmälle länsimaiselle kirjallisuudelle on vaikea yliarvioida ja esimerkiksi Faustin hahmosta on tullut osa kulttuurimme peruskuvastoa. Goethen teoksista on sittemmin tehty lukemattomia teatteriesityksiä sekä elokuva- ja televisiotuotantoja maailmanlaajuisesti.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2011
