Italo Calvino oli italialainen kirjailija ja esseisti. Hän kirjoitti romaaneja esseitä, joissa haastoi kirjallisuuden totunnaiset rakenneperiaatteet ja asetti osaltaan uuden suunnan postmodernille kertomakirjallisuudelle.
Calvino syntyi Kuubassa italialaiseen perheeseen, joka matkusti pian pojan synnyttyä takaisin kotimaahansa. Calvino opiskeli ensin lyhyen ajan maataloustiedettä Firenzen yliopistossa, kunnes vaihtoi Torinon yliopistoon ja keskittyi taideaineisiin ja kirjallisuuteen. Calvinon nuoruus ajoittuu fasismin nousuun Italiassa, mikä sai nuoren Calvinon liittymään kommunistiseen puolueeseen. Myöhemmin, vuonna 1957, Calvino erosi puolueesta ja tuomitsi sosialististen valtioiden toiminnan Itä-Euroopassa.
Calvinoa pidetään etenkin proosakirjallisuuden mestarina. Hänen novellinsa ja romaaninsa haastavat proosan totunnaisia lainalaisuuksia. Hän uudelleen järjestelee proosakerronnan rakenteita, aikatasoja ja henkilökuvausta. Calvinon tekstit ovat hyvin tietoisia paitsi kirjallisuushistoriasta ja yleisestä kirjallisuusteoriasta, myös omasta reflektiivisestä suhteestaan näihin. Tämä tekee Calvinon teosten lukemisesta paitsi nautinnollista, myös älyllisesti haastavaa. Monesti narratiivi saa merkityksensä suhteessa teoksen kokonaisrakenteeseen ja kääntäen. Toisaalta Calvinon teksti toimii huumorin tasolla myös välittömämmin.
Calvinon tunnettuja teoksia ovat mm. myös suomeksi ilmestyneet teokset Paroni puussa (1957), Ritari joka ei ollut olemassa (1959), Näkymättömät kaupungit (1972) ja Jos talviyönä matkamies (1979). Lisäksi Calvinolta on suomennettu postuumisti julkaistu esseekokoelma Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle (1988).