Helena Sinervo on Finlandia-palkittu runoilija, proosakirjailija, kääntäjä ja esseisti. Hänen tuotantoaan on käännetty useille kielille.
Sinervo on opiskellut Helsingin yliopistossa, josta valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1994. Lisäksi Sinervo on valmistunut Tampereen konservatoriosta pianonsoiton opettajaksi. Kirjailijan ammattinsa ohella Sinervo on toiminut kirjallisuuskriitikkona mm. Nuoressa voimassa, Helsingin Sanomissa, Parnassossa ja Aamulehdessä.
Sinervon kirjallinen tuotanto koostuu kahdeksasta runokokoelmasta ja kahdesta romaanista. Lisäksi Sinervo on kirjoittanut suuren joukon kirjallisuusaiheisia artikkeleita ja esseitä erinäisiin kokoelmajulkaisuihin ja lehtiin. Sinervon esikoisteos on vuonna 1994 julkaistu runokokoelma Lukemattomiin. Ensimmäinen romaani puolestaan on vuonna 2004 julkaistu Runoilijan talossa. Tämä runoilija Eeva-Liisa Mannerin elämästä kertova teos voitti Sinervolle Finlandia-palkinnon samana vuonna. Teoksen on teatteriin dramatisoinut Virve Ojanne. Romaanin nimeä kantava näytelmä kantaesitettiin Rauman kaupunginteatterissa vuonna 2005.
Sinervon toinen ja viimeisin romaani on vuonna 2009 julkaistu Tykistökadun päiväkoti. Sen jälkeen on ilmestynyt vielä runokokoelma Väärän lajin laulut (2010), sekä aiemmin ilmestyneitä runoista koottu Valitut runot (2011). Sinervon runoja on käännetty yhteensä viidelletoista eri kielelle. Käännöksistä laajin on ranskankielinen valikoima Les Chaises (2011). Sinervo on omien tekstiensä ohella myös suomentanut joukon merkittäviä teoksia, kuten Maurice Blanchot’n teoksen Päivän hulluus (1996) ja Stéphane Mallarmén teoksen Nopanheitto (2006).
Sinervolle on myönnetty useita kirjallisuusalan palkintoja. Hän on Finlandia-palkinnon lisäksi saanut mm. kaksi Yleisradion Tanssiva karhu -palkintoa (1997, 2001) ja Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon (1997).
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012