Koulutus: TeaK 1980–1984
Muut ammatit: Teatterinjohtaja, ohjaaja, näyttelijä
Portteja tunteisiin
Heikki Paavilainen ryhtyi näytelmäkirjailijaksi koska ei onnistunut löytämään sopivaa valmista näytelmää häntä kiinnostavasta aiheesta. Iskelmälaulaja Unto Monosen elämästä kertovaa Satumaa – Tangomusikaali -näytelmää (2001) kirjailija nimittää ensimmäiseksi oikeaksi näytelmäkseen. Täysin yksin Paavilainen ei halunnut ensimmäistä näytelmäänsä lähteä kirjoittamaan.
”Pyysin Heikki Saloa mukaan kirjoittamaan dialogia, sillä itse en vielä uskonut sitä hallitsevani.”
Kirjoitusprosessin edetessä luottamus omiin kykyihin kasvoi ja seuraavan näytelmänsä Danny – Musikaali (2005) Paavilainen uskaltautui jo kirjoittamaan yksin.
Paavilainen on kirjoittanut useita musiikkinäytelmiä ja hänen kirjallinen kiinnostuksensa onkin suuntautunut enimmäkseen musiikkimaailmaan.
”Musiikki on minua lähellä. Käytän aina näytelmien toteutuksessa paljon musiikkia. Musiikki avaa ovia ja portteja tunteisiin ja minä olenkin enemmän tunne- kuin järki-ihminen.”
Huoltoasemaihminen
Heikki Paavilainen on paitsi näytelmäkirjailija, myös teatterinjohtaja, ohjaaja ja näyttelijä. Teatteriammattilaisuus ei kuitenkaan juuri näy hänen näytelmissään, sillä hän haluaa poimia näytelmiensä aiheet teatterimaailman ulkopuolelta.
”Teatteri-lehti nimesi minut kerran huoltoasemaihmiseksi ja olen termistä hyvin ylpeä.”
Huoltoasemaihminen-termin Paavilainen olettaa tulevan siitä, että hän liikkuu melko vähän teatteripiireissä oman teatterinsa ulkopuolella.
Paavilaisen kirjoittamien näytelmien pohjalta löytyy aina todellinen elämänkohtalo, elämänkerta tai jokin muu teos. Aiheiden valinta on silti tapahtunut enemmän tai vähemmän sattuman avustuksella.
”Luin kerran Unto Monosen elämänkertaa ja ajattelin, että herra jestas mikä elämä! Danny – Musikaali taas lähti siitä, että seisoimme vierekkäin samoissa liikennevaloissa. En tuntenut Dannya tuolloin henkilökohtaisesti, mutta aloin miettiä, ketä kaikkia hänen elämänsä on koskettanut.”
Tarinat esiin
Menestyneistä näytelmistään huolimatta Paavilainen määrittelee itsensä yhä harrastelijakirjailijaksi, joka kirjoittaa kirjoittamisen halusta.
”Jollakulla on pakkomielle lähteä lenkille, minulle kirjoittaminen on sama asia. Pääasia on se, että saan tuoda tarinoita esille.”
Kirjoittamisharrastuksensa kautta Paavilainen haluaa tarjota teatteriyleisölleen kokemuksia ja tunne-elämyksiä.
”Sitä kautta jaan saman perushaaveen kuin kaikki muutkin tekijät. Sen, että ehkä joku oivaltaa jotakin tai että ehkä teos avaa jonkun silmiä.”
Mirja Vinberg-Mäkinen / Sunklo 5.5.2009
