Harald Selmer-Geeth on taiteilijanimi, jonka takana oli suomenruotsalainen oikeuspormestari, kirjailija Werner August Örn.
Örn syntyi Viipurissa, jossa hänen isänsä toimi kunnallispormestarina ja kenraalikuvernöörin kanslian päällikkönä. Vartuttuaan Örn päätyi opiskelemaan lakia ja eteni myöhemmin urallaan isänsä jalanjäljissä Viipurin kaupungin oikeuspormestariksi.
Örn kirjoitti kaksi romaania, molemmat salanimellä Harald Selmer-Geeth. Ensimmäinen oli Inspektorn på Siltala (1903), toinen Min första bragd (1904). Esikoisromaani sai hyvän vastaanoton ja kohosi nopeasti aikansa merkkiteokseksi. Teos suomennettiin vuonna 1912 Aarni Koutan toimesta nimellä Siltalan pehtoori. Samana vuonna syntyi myös saksankielinen käännös Der Inspektor auf Siltala. Örnin toista romaania Min första bragd pidetään ensimmäisenä suomalaisena salapoliisiromaanina. Teosta ei ole suomennettu.
Siltalan pehtoori -teoksesta muodostui hyvin suosittu myös teatterisovituksena. Se nähtiin ensimmäisen kerran ruotsinkielisenä alkuperäisversiona Helsingin Svenska Teaternissa jo vuonna 1913. Ensimmäinen suomenkielinen esitys on vuodelta 1914. Sittemmin näytelmää esitettiin maamme teattereissa lähes vuosittain aina 30-luvulle asti.
Siltalan pehtoori on kartanomiljööseen sijoittuva ihmissuhdedraama, suomalaisen kartanoromantiikan klassikko. Suositusta näytelmästä tehtiin vuonna 1934 elokuvaversio Siltalan pehtoori, jonka ohjasi Risto Orko. Hilja Jorman ja Olli Nuorron käsikirjoittama elokuva kuitenkin poikkesi laajoilta osin alkuperäisteoksesta, mikä aiheutti närää etenkin suomenruotsalaisessa lehdistössä. Joka tapauksessa suomenkielisen elokuvan myötä alkuperäisteos tuli tunnetummaksi, ja siitä tehty suomennos alkoi myydä aivan uudella tavalla. Vuonna 1953 Suomi-Filmi tuotti romaanista vielä toisen, Valentin Vaalan ohjaaman filmiversion Siltalan pehtoori. Se perustui Vaalan ja Usko Kempin käsikirjoitukseen, mutta elokuvan menestys jäi laihaksi.
Siltalan pehtoori -romaanin tuorein dramatisointi on Arto Seppälän vuonna 2003 kirjoittama.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012