Hannele Huovi on suomalainen proosakirjailija. Hän on kirjoittanut etenkin lasten- ja nuortenkirjoja, ja lukeutuu tällä alalla maamme arvostetuimpiin kirjailijoihin.
Huovi on koulutukseltaan humanististen tieteiden kandidaatti, joksi valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1973. 60-luvun lopulta 80-luvun alkuun Huovi työskenteli toimittajana mm. Yleisardiolle. Kaikkiaan hän kirjoitti Ylelle yli neljäsataa radio-ohjelmaa ja työskenteli ajoittain myös televisiotoimittajana. Vuodesta 1983 alkaen Huovi on toiminut vapaana kirjailijana.
Huovi on kirjoittanut pitkälle neljättäkymmenettä lasten- ja nuortenkirjaa. Hänen tunnetuimmat teoksensa lienevät lapsille suunnatut Urpo ja Turpo -kirjat. Ne ovat menestyneet Suomen lisäksi myös Ruotsissa ja Virossa.
Palkituin Huovin teoksista on kuitenkin historiallinen saturomaani Vladimirin kirja (1988), joka on käännetty tanskaksi ja saksaksi. Vladimirin kirja on saanut mm. Anni Swan -mitalin ja Valtion kirjallisuuspalkinnon. Monet Huovin lasten- ja nuortenkirjoista on sovitettu teatteriin. Huovin teoksiin pohjautuvia näytelmiä ovat mm. Urpo, Turpo ja ihanaa (1998), Urpo ja Turpo ja hirmuinen ÄM (1999) sekä Ruhtinaan peili (2000).
Lasten- ja nuortenkirjojen lisäksi Hannele Huovi on kirjoittanut myös useamman aikuisille suunnatun kirjan. Näitä ovat esimerkiksi runokokoelmat Kivikausi (1996) ja Kiven vaitiolo (1999) sekä romaani Pesula (2006). Lisäksi Huovi on ahkera oppikirjojen laatija. Hän on ollut mukana kirjoittamassa kaikkiaan viittätoista pääasiassa lapsille suunnattua oppikirjaa.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012