Franz Kafka kuuluu1900-luvun merkittävimpien kirjailijoiden joukkoon, ja on eräs tunnetuin koskaan kirjoittaneista saksankielisistä kirjailijoista. Kafkan omaleimainen kirjoitustyyli on vakiintunut yhdeksi modernin kirjallisuuden keskeisistä tyylipiirteistä, ”kafkamaisuudeksi”.
Kafka syntyi Prahassa saksankieliseen juutalaiseen perheeseen. Perhe oli keskiluokkainen ja sitä hallitsi voimakastahtoinen isä. Vartuttuaan Kafka opiskeli lakia ja saavutti lakitutkinnon, joka turvasi hänelle taloudellisen toimeentulon. Ansiotyönsä rinnalla Kafka harjoitti todellista kutsumustaan, kirjoittamista. Hän suhtautui omiin teksteihinsä hyvin vaativasti, jopa neuroottisuuteen asti, eikä julkaissut elinaikanaan kuin muutaman välttävänä pitämänsä novellin. Vähäisistä julkaisuistaan huolimatta, Kafka oli tiiviissä yhteydessä oman aikansa eurooppalaiseen kirjallisuusväkeen.
Ennen kuolemaansa Kafka testamenttasi tekstinsä ystävälleen kirjailija-säveltäjä Max Brodille sillä ehdolla, että tämä hävittäisi tekstit kirjailijan kuoltua. Brod kuitenkin tiesi Kafkan tekstien todellisen laadun, ja niin ryhtyi niiden julkaisemiseen. Kafkan räjähdysmäinen ja palvontaa lähenevä suosio syntyi siis vasta kirjailijan kuolemaa seuranneilla vuosikymmenillä. Sittemin Kafkan kirjallisen jäämistön oikeuksista on kiistelty erinäisten tahojen kesken. Todennäköisenä on pidetty myös sitä, että osa Kafkan teksteistä on edelleen julkaisematta.
Kafkan julkaistu tuotanto käsittää kolme romaaniteosta, jotka ovat Oikeusjuttu (1925), Linna (1926) ja Amerikka (1927). Täyspitkien romaanien lisäksi Kafka kirjoitti novelleja, joista tunnettuja ovat esimerkiksi ”Muodonmuutos” (1915), ”Rangaistussiirtola” (1919) ja ”Nälkätaiteilija” (1924).
Kafkan kirjallinen tyyli on omaleimainen ja tunnistettava. Sen ominaispiirre on ahdistava ja unenomainen tunnelma, jossa kerronta etenee määrätietoisesti, mutta ennakoimattoman omalakisesti. Usein Kafkan henkilöhahmot kokevat itsensä uhatuiksi, syytetyiksi tai takaa-ajetuiksi, metta eivät tiedä miksi. Henkilöt ponnistelevat turhaan saadakseen käsityksen heitä kohdanneista tapahtumista. Kafkan teosten on katsottu ilmentävän modernin ajan ihmiselle vaikeasti käsitettäviä ilmiöitä, kuten erilaisia byrokratisia, taloudellisia ja oikeudellisia rakenteita. Tarinoissa on läsnä vahva satiirin tai pilan tuntu, mutta kuitenkin vinksahtaneessa ja painostavassa muodossa. Toisaalta Kafkan teksti ovat täynnä huumoria ja lämpöä henkilöhahmojaan kohtaan. Yleensä lukijan on helppo samaistua tarinoiden keskushenkilöihin.
Monesti Kafka luetaan eksistentiaalisen kirjallisuuden varhaiseksi edustajaksi. Toisaalta hänen tarinoitaan on kuvailtu surrealistisiksi. Kafka taipuu kuitenkin huonosti tarkkarajaisiin määritelmiin. Hänen teoksissaan on yhtymäkohtia sekä eksistentialismiin että surrealismiin, kuten myös psykoanalyysiin ja moneen muuhun modernin kultuurin kehityslinjaan. Lopulta Kafkan työ kuitenkin irtautuu näistä kaikista. Kafkan kirjallisuus tuntuu olevan enemmän kuin osiensa summa. Jokainen lukija tunnistaa ”kafkamaisuuden” siihen kerran tutustuttuaan. Kukaan ei kuitenkaan pysty tarkasti määrittelemään, mitä tämä kaikille yhteinen, ihmisen ahdistuneisuutta ja maailman järjettömyyttä ilmentävä tyyli lopulta on. Kafkamaisuus itsessään onkin eräs modernin länsimaisen kirjallisuuden voimakkaimmista tyylipiirteistä.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2011
