Eero Ojanen on suomalainen säveltäjä ja pianisti. Ojasen laaja tuotanto sisältää musiikkia laidasta laitaan, mutta erityisesti hänet tunnetaan jazz-muusikkona ja teatteri- sekä elokuvasäveltäjänä.
Pianistina ja säveltäjänä Ojanen on itseoppinut, vaikka opiskelikin lyhyen ajan Sibelius-Akatemiassa. Jazzista Ojanen kiinnostui jo nuorena. Yhdessä Otto Donnerin, Seppo Paakkunaisen, Eero Koivistoisen ja muiden jazzmiesten kanssa soitettu musiikki kasvoi osaksi Ojasen persoonaa. Nyt 69-vuotias Ojanen on edelleen yksi Suomen arvostetuimmista jazzpianisteista.
Jazzin ohella Ojanen on tehnyt musiikkia mitä moninaisimmissa yhteyksissä, sekä säveltäjänä että muusikkona. Eräs selväpiirteinen kehityslinja on teatteriin, elokuviin ja televisioon sävelletty musiikki. Ojanen tutustui teatterisäveltämiseen Kaj Chydeniuksen johdattamana 60-luvulla, ja toimi tämän apuna mm. Lapualaisooppera-näytelmässä (1966). Myöhemmin Ojanen on työskennellyt mm. KOM-Teatterin kanssa ja tehnyt erinäisiä sävellyksiä elokuviin ja Yleisradion televisiotuotantoon. Ojanen on säveltänyt musiikin mm. Matti Ijäksen elokuviin Sokkotanssi (1999) ja Haaveiden kehä (2002).
Vasemmistolaisista muusikko- ja teatteripiireistä Ojasen matka kävi poliittista laulumusiikkia esittäneeseen Agit Prop -yhtyeeseen, jonka säveltäjänä ja sovittajana hän toimi heti perustamisesta perustamisesta 1971 alkaen. Ojanen oli niin ikään puuhamiehenä vuonna 1966 perustetussa Love records -levy-yhtiössä.
Ojanen on työskennellyt säveltä-sovittajana yhteensä parilla kymmenellä pitkäsoittolevyllä ja muusikkona liki kolmellakymmenellä. Hän on säveltänyt musiikin yhteensä neljääntoista näytelmään ja yhdeksään elokuvaan. Ojaselle on myönnetty useita musiikki ja draama-alan palkintoja, mm. Suomen jazzliiton Yrjö-palkinto (1969) ja elokuva-alan Jussi-palkinto (2002)
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012