Dimitri S. Merezkovskij oli venäläinen kirjailija, runoilija ja kirjallisuuskriitikko. Hän arvosteli avoimesti Neuvosto-Venäjää, minkä seurauksena työskenteli myöhemmin maanpaossa Pariisissa.
Merezkovskij on Venäjän ns. hopeisen kauden merkittävimpiä runoilijoita. Häntä pidetään yhtenä venäläisen symbolismin luojista. Merezkovskij kuuluu niin ikään venäläisen kirjallisuuskritiikin kehittäjiin. Hän käänsi myös paljon Eurooppalaista kirjallisuutta venäjän kielelle.
Merezkovskij oli syvästi uskonnollinen ajattelija, jonka kirjallisuus ilmentää kristillis-mytologista maailmankatsomusta, mutta ammentaa myös mm. varhaiskreikan tarustosta. Merezkovskij oli myös yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka vastusti avoimesti bolsevismia. Tämä johti lopulta kirjailijan maanpakoon perheineen vuonna 1919 Itä-Euroopan kautta Ranskaan ja Pariisiin. Osa Merezkovskij:n maanpakoon johtaneista tapahtumista on edelleenkin hämärän peitossa. Eniten tutkijoita on askarruttanut Merezkovskij:n saksan radiossa pitämä puhe kesäkuussa 1941, jossa hän ilmaisee tukensa Hitlerille. Merezkovskij:n tiedetään sodan aattona olleen tiiviisti tekemisissä myös Italian diktaattorin Mussolinin kanssa. Myöhemmin on kuitenkin osoitettu Merezkovskij:n halveksineen myös fasismia, mutta pitäneen tätä pienempänä pahana kuin Neuvosto-Venäjän kommunismia.
Merezkovskij:n tuotanto on vaikuttava sekoitus arkkipoliittista ajattelua ja kristillistä, raamatullisiin mittasuhteisiin kohoavaa kuvastoa. Runotuotannon ohella Merezkovskij:n tunnetuin teos lienee kolmen romaaniteoksen sarja Kristus ja Antikristus, jonka osat ovat Jumalien kuolema (1896), Ylösnousseet Jumalat (1901) ja Antikristus (1905). Teossarja on suomennettu, ja sen toinen osa Ylösnousseet Jumalat on dramatisoitu näytelmäksi nimeltä Levitetyin siivin (1944). Dramatisoinnin on tehnyt Terttu Pajunen-Kivikäs.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012
