Arvo Salo oli kirjailija, journalisti, poliitikko ja ministeri. Salon tunnetuin teatterityö on kulttimaineeseen noussut Lapualaisooppera vuodelta 1966.
Salo syntyi sahatyömiehen yhdeksänlapsiseen perheeseen, josta kirjoitti ainoana ylioppilaaksi. Nuoruusvuotensa Salo toimi erinäisissä työläisammateissa, oikolukijasta kansakoulunopettajaan. Hän kiinnostui jo varhain politiikasta, jossa edusti sosiaalidemokraattisia arvoja. Myös kirjallisuus ja kirjoittaminen kuuluivat Salon aktiviteetteihin jo varhaisesta nuoruudesta lähtien. 50-luvun lopulta alkaen Salo elättikin itsensä enenevässä määrin myös lehtimiehenä ja pakinoitsijana. Hän toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 1959–61, nostaen lehden vakavasti otettavaksi kulttuurifoorumiksi.
Työväenliikkeen asialle omistautunut Salo menestyi politiikassa hyvin. Vuonna 1966 Salo valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan. Saman vuonna hän julkaisi esikoisteoksensa, runokokoelman Tilauksia ja kirjoitti libreton Ylioppilasteatterin 40-vuotisjuhlaesitykseen Lapualaisooppera. Salon kirjoittama, Kaj Chydeniuksen säveltämä ja Kalle Holmbergin ohjaama näytelmä herätti heti valtava huomion. Se käsitteli Suomessa 1920-luvun lopulla ja 30-luvun alussa vaikuttaneen oikeistoradikaalin Lapuanliikkeen harjoittamia väkivaltaisuuksia. 60-luvulla vielä suhteellisen tuoreessa muistissa olleet tapahtumat aiheuttivat yhteiskunnallisen keskustelun ja jotkut kokivat näytelmän loukkaavaksi. Nuorelle vasemmistosukupolvelle se puolestaan muodostui manifestinomaiseksi kuvaksi vasemmistolaisajattelun pasifismista ja rauhanomaisuudesta. Sittemmin Lapualaisooppera -näytelmää on esitetty yhteensä kahdessatoista suomalaisessa ammattiteatterissa, viimeksi Rovaniemen Teatterissa vuonna 2003.
Muita Salon tunnettuja näytelmiä ovat Aleksis Kiven ja August Ahlqvistin suhdetta käsittelevä Yks perkele, yksi enkeli (1985) ja Urho Kekkosta kuvaava, televisiossa esitetty laulunäytelmä Vallan miehet (1986). Edellämainittujen teosten lisäksi Salo kirjoitti vielä kaksi runokokoelmaa ja kaksi näytelmää. Salon pakinat on koottu neljään kokoelmateokseen. Salo myös suomensi teokset Jörn Donner: Terveenä sairaalassa (1961) ja Boris Grünstein: Juutalaisena Suomessa (1989). Salon omaa kirjallista tyyliä on kuvailtu sanamagiaksi, niin synnynnäinen tarinankertoja hän oli. Toisaalta Salon taiteellis-teoreettinen eetos oli vasemmistolaisessa taiteessa, lähinnä ehkä brechtiläisessä teatterissa ja sen soveltamisessa runouteen.
Salon poliittisen uran huippu ajoittuu vuoteen 1983, jolloin hän toimi Kalevi Sorsan hallituksen opetusministerinä. Taiteellinen huippu sen sijaan lienee nimittäminen taiteilijaprofessoriksi vuosiksi 1988-1993. Professorin arvonimen Salo sain vuonna 2003.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012
