Arto Melleri oli Finlandia-palkittu runoilija, prosaisti ja näytelmäkirjailija – yksi suomalaisen taidemaailman tunnetuimpia boheemeja.
Melleri opiskeli Helsingin yliopistossa ja Teatterikorkeakoulussa, josta valmistui dramaturgiksi. Ammatiltaan Melleri oli kirjailija. Hänen tuotantoonsa kuuluu runoja, kertomus- ja novellikokoelmia, näytelmiä, elokuvakäsikirjoitus, oopperalibretto, romaani sekä radiokuunnelmia. Mellerin kirjallinen debyyttiteos oli vuonna 1970 julkaistu pienoisromaani Meno-paluu. Julkaisuhetkellä Melleri oli vasta neljätoistavuotias.
Julkisuuteen Melleri nousi kuitenkin vasta näytelmällään Nuorallatanssijan kuolema eli kuinka Pete Q sai siivet (1978), jonka hän kirjoitti yhdessä Jukka Asikaisen ja Heikki Vuennon kanssa. Näytelmä on 70-luvun suomalaisen teatterin merkkipaalu, joka herätti aikanaan sekä taiteellista että yhteiskunnallista keskustelua. Teoksen avulla nuori teatterisukupolvi otti pesäeron 60- ja 70-luvun politisoituneeseen teatteriin, ja viittasi kintaalla totalitaarisiin yhteiskuntamalleihin niin vasemmalla kuin oikealla. Melleri kirjoitti myöhemmällä urallaan useita näytelmiä, kuten näytelmät Voimamies (1981), Sopimus Mr. Evergreenin kanssa (1983) ja Rouva Fortuna (1989). Omien näytelmiensä lisäksi Melleri teki dramatisointeja, mm. näytelmän Simo Hurtta (1978) Eino Leinon alkuperäisen runokokoelman (1904) pohjalta.
Tunnetuin Arto Melleri on kuitenkin runoilijana. Hänen hienoimpia runokokoelmiaan ovat Schlaageriseppele (1978), Mau-Mau (1982), Puukkobulevardi (1997) sekä vuonna 1992 Finlandia-palkittu Elävien kirjoissa (1991). Mellerin runoudessa ihmisen ikuiset eksistentiaalis-metafyysiset kysymykset yhdistyvät omaleimaisella tavalla hienostuneeseen ajan hengen tajuun. Melleri eli kuten kirjoitti, aina täysillä, aina ”pohjaan asti”. Melleriä onkin tituleerattu sekä runoilijaprinssiksi että rappiotaiteilijaksi. Joka tapauksessa hän oli 80-luvun uuden suomalaisen runouden keulahahmo, boheemitaiteilijan prototyyppi. Melleri toi suomelaisen runotaiteen katutasolle, kuitenkaan sen laadusta tinkimättä.
Finlandia-palkinnon lisäksi Mellerille myönnettiin mm. Kalevi Jäntin palkinto vuonna 1979, sekä
Valtion kirjallisuuspalkinto vuonna 1986. Melleri jäi auton alle vuonna 1998 ja kuoli onnettomuudesta aiheutuneisiin jälkiseurauksiin vuonna 2005 vain 48-vuotiaana.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012
