Alexandr Puškin on venäläisen kirjallisuuden kultakauden merkittävimpiä kirjailijoita ja yksi venäläisen runouden suurista.
Puškin syntyi Moskovassa, mutta hänen sukujuurensa ovat äidin puolelta Etiopiassa. Tuleva kirjailija opiskeli ylimmän yhteiskuntaluokan lapsille tarkoitetussa Lyseossa Pietarin ulkopuolella. Puškinin kirjalliset kyvyt kävivät ilmeisiksi jo varhain, kun hän julkaisi ensimmäiset pitkät runonsa ollessaan vasta kaksikymmentäyksivuotias. Venäjän nuori ja uudistusmielinen kirjallisuuspiiri huomasi oitis Puškinin lahjakkuuden ja kohotti aristokratiaa vastaustavan nuorukaisen keulahahmokseen. Toisaalta Puškinin poliittiset näkemykset suututtivat Pietarin valtaapitävän eliitin, minkä seurauksena kirjailijan oli jätettävä kulttuuripääkaupunki ja siirryttävä Venäjän syrjäisempiin osiin Kaukasukselle ja Krimille.
Puškin kuitenkin saavutti tasaisesti suosiota kirjallisilla töillään. Hänen merkkiteoksiaan ovat mm. osissa ilmestynyt runoromaani Jevgeni Onegin (1823–1831), romaanit Patarouva (1834) ja Kapteenin tytär (1836), sekä tragedia Boris Godunov (1825). Puškinin teoksia pidetään käänteentekevinä venäläiselle kirjallisuudelle. Toisaalta hän on venäläisen runouden suuri uudistaja, toisaalta sen proosaperinteen isä. Puškin oli sillanrakentaja romantiikasta realismiin. Hänen teostensa katsotaan sisältävän vaikutteita molemmista tyylisuunnista, kumpaankaan sitoutumatta.
Puškin itse piti pääteoksenaan Jevgeni Onegin -runoromaania, jota kirjoitti koko parhaan luomisvoimansa ajan. Teosta onkin yleisesti pidetty yhtenä venäläisen kirjallisuuden korkeimmista saavutuksista. Jevgeni Onegin -teoksen runokieli on niin tiivistä ja huippuunsa hiottua, niin lähellä venäjän kielen ydintä, että siitä Vladimir Nabokovin tekemä englanninkielinen käännös (1964) on sivumäärältään yli kaksinkertainen alkuperäisteokseen nähden.
Puškin olikin paitsi myöhemmän venäläisen kirjallisuuden, kuten Ivan Turgenevin, Ivan Goncharovin, Leo Tolstoin ja Nikolai Gogolin, esikuva, myös yksi venäläisen taiteen suunnannäyttäjistä yleensä. Puškinin vaikutus näkyy vahvana myös esimerkiksi säveltäjämestari Pjotr Tšaikovskin tuotannossa.
Puškin kuoli kaksintaistelussa saamansa luotiin vuonna 1837. Mustasukkaisen Puškinin vaatima taistelu käy hyvin yksiin hänen kirjallisten teemojensa kanssa. Päättyyhän myös kirjailijan pääteos Jevgeni Onegin traagiseen kaksintaisteluun.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012
