Aiskhylosta pidetään Euripideen ja Sofokleen ohella antiikin suurimpana tragediakirjailijana. Aiskhylos on kolmesta suuresta ensimmäisenä elänyt ja näin ollen kreikkalaisen tragedian isä.
Aiskhylos kirjoitti yhdeksänkymmentä näytelmää, joista seitsemän on säilynyt kokonaisuudessaan meidän päiviimme. Säilyneet näytelmät ovat Persialaiset, Seitsemän Thebaa vastaan, Turvananojat, Agamemnon, Hautauhrintuojat (Haudalla uhraajat), Eumenidit (Raivottaret) ja Kahlehdittu Prometheus. Näytelmät Agamemnon, Hautauhrintuojat ja Eumenidit muodostavat ns. Oresteia-trilogian, joka on ainoa kokonaisuudessaan säilynyt antiikin tragediatrilogia.
Aristoteleelta perityn tiedon mukaan Aiskhylos toi antiikin näytelmään toisen näyttelijän aiemman yhden näyttelijän ja kuoron lisäksi. Tämä mahdollisti nykydraaman perustan, näyttelijöiden välisen dialogin käytön. Aiskhyloksen näytelmät ovat tunnelmaltaan uskonnollisviritteisiä ja sijoittuvat tarunomaiseen esihistoriaan. Niissä jumalat ovat toimijoina läsnä ja kaikkinensa henkilöhahmojen toiminta on suoraviivaista. Ateenalainen Aiskhylos arvosti kaupunkivaltiota ja sen demokraattista hallintomallia. Aiskhyloksen kuolemaan liittyy antiikin historialle ominainen anekdootti, jonka mukaan näytelmäkirjailija kuoli kotkan pudotettua kilpikonna taivaalta hänen päähänsä.
Teksti: Olli Mäkelä / Sunklo, 2012
